Europen takataskussa on yksi 1980-luvun ikimuistoisista tunnusmelodioista. Final Countdownin lisäksi pienempiä tukkaheavyn listakiipijöitä syntyi pätevä nippu. Bändin jättimenestyksen jälkeinen krapula oli myös massiivinen. Europen jannuthan ehtivät muuttaa syrjäiselle paratiisisaarelle, todeten vain paratiisin kääntyneen vähemmän aurinkoiseksi paikaksi. Varjoon joutui myös bändin ura, 1990-luvulla ilmestyi vain yksi albumi.

Vuonna 2004 suoritettu paluu antoi merkkiä muutosken tuulista. Start From The Dark riffitteli rajummin ja kasarirock sai väistyä. Tuore albumi osoittaa bändin 2000-luvun kulkevan riisutummassa ja raskaammassa olotilassa. Last Look At Eden saa vierailijakseen suuren sinfoniaorkesterin mutta orkesterin palveluksia käytetään säästeliäästi. Metallisempi ja toisaalta 70-luvun heavyrockin puoleen kurkottava Europe soi muuten kuivan totisesti. Kiekon nimibiisi ja New Love In Town jatkavat bändin kasarifiiliksiä, Last Look At Eden saa maukasta taustatukea jousiorkesterilta mutta New Love In Town ei erotu tuhansista vastaavista keskivertoslovareista. Gonna Get Ready ja Catch That Plane ovat selvässä sukulaisuussuhteessa Deep Purplen ja Whitesnaken 70-luvun tuotannon suuntaan. Osa viisuista puutuu mielikuvituksettoman runttaamisen jalkoin - hyvänä esimerkkinä The Beast. No Stone Unturned onnistuu kuitenkin mainiosti, paisutteleva jousisoitinarsenaali antaa tunnelmalliselle rokkisiivulle siivet. Only Young Twice lähtee vastaavista askelmerkeistä.

Paikoin Europen rajummin riffittelevä linja vaikuttaa epäuskottavalta, homma ei kuulosta luontevalta. Onneksi yhtye ei suinkaan tavoittele aggressiobändin tehokertoimia. Luonnollisesti Europelle pitää jakaa kiitosta kasvojen uusimisesta. Puolet albumin materiaalista toimii kiitettävästi. Ilman jousisoitinorkesteria levyn yleisilme olisi kuiva. Kysymys kuuluu, tuleeko bändin tuore linja sydämestä vai laskelmoituna kassakoneen sanelemana kasvojen kohotuksena.