Children Of Bodom julkaisee kiekollisen covereita, onneksi mukaan on osunut muutamia vähemmän ilmiselviä valintoja. Kun versioitavien siivujen joukosta poimitaan nimiä kuten Creedence Clearwater Revival, Pat Benatar, Kenny Rogers ja Britney Spears, homma ei voi olla täysin ryppyotsaista ja kiristävän pipon tuotosta. Bodom on tehnyt uransa rennoimman albumin. Harmi vain, että monessa siivussa bändillä on huomattavasti hauskempaa kuin kuulijalla. Reilusti roiskittu ulosanti osuu välillä ärsytysnappulaan. Tosin, jokaiselle löytyy omat suosikkinsa.

Kiekon alkupuolen siivuissa on osoite kohdallaan. CCR -huudatus Looking At My Back Door saa vähintäänkin kiihkeän kierrätyksen, erityispisteet sekopäisestä banjo-soolosta. Pat Benatarin Hell Is For Children kuulostaa raskaasti Lordilta. Ramones-klassikko Somebody Put Something In My Drink sopii bändille kuin naula päähän. Sepultura-coveri Mass Hypnosis kaatuu ylinopeuteen, varsinkin Laihon vokaalit katoavat mustaan aukkoon. Slayerin Silent Scream saa leikittelevästä kosketinhäröilystä mukavasti väriä poskiin. Slayerin jälkeen materiaalin taso heittelee rajusti. Andrew W.K. ja Kenny Rogers -lainoihin ei saada minkäänlaista henkeä. Alice Cooperin Bed Of Nails kärsii vokaalien alasajosta. Lopun hektinen ylikierrosvaihde korjaa irtopisteitä. W.A.S.P -siivu Hellion on sopivan roiskiva ja piristeillä vahvistettu. Billy Idol-laina Rebel Yell vaikuttaa lievästi krapulaiselta. Allekirjoittaneen ehdoton suosikki W.A.S.P ja CCR-coverin lisäksi on pirun menevä Suicidal Tendencies -laina War Inside My Head. Myös Britney-siivu Oops...I Did It Again kutittelee huumorinappulaa ja on riittävän hullu välipala.

Cover-kiekot ovat hankalia tapauksia. Miksi ihmeessä ja kenelle? Skeletons In The Closet on mainio bilekiekko. Levy on Bodom-leirin rennoin ja hyväntuulisin tuotos kautta aikojen. Niin ja homma kuulostaa Bodomilta. Toisaalta, eihän tätä tehokuuntelussa jaksa.