Naiset, miehet. Mikä on karu totuus? Kysy tätä kaduntallaajalta, kolumnistilta tai professorilta, tai opiskele kirjastossa, tai katso hömppäleffa The Ugly Truth. Saamasi vastaus on joko "eroja löytyy ja niitä pitää kunnioittaa", tai "eroja on vahvasti liioiteltu". Sitten tapellaan, koska kaikki ovat väärässä. Ihmisiä ei ole kahta sorttia, vaan seitsemää:


"Mausteilla" tuodaan esille polttoaineen toivottuja sivuvaikutuksia ja peitetään epätoivottuja. "Lantrinki" lieventää automaattisesti kaikkia sivuvaikutuksia. "Luokka" määrittelee sen, minkälaisten tyyppien kanssa tyypit tulevat toimeen: tyypit tykkäävät luokkansa jäsenistä ja tietyin rajoituksin vierustovereistaan.

Maailma toimii, koska yli 50% ihmisistä kuuluu B-luokkaan. B tulee toimeen akselin A-B-C kanssa, ja tässä oli jo 96% väestöstä. B-luokka perinteisesti ihailee A-luokan puhdasverisiä rotuvalioita, kuten elokuvatähtiä Katherine Heigl ja Gerard Butler. C ja D ovat lantringin vuoksi tyytyväisiä itseensä, mutta A-B-liittouman tiiviys ja sen näkyvyys kulttuurissa aiheuttaa närää ja vääristää ryhmien suhteita. Tämä selittää sen, miksi ihmiset luokitellaan aina tyyliin A-B ("pojat ovat poikia, tytöt tyttöjä") tai C-D ("kaikki ovat kulttuuriympäristönsä uhreja paitsi hintahtavat henkilöt"), vaikka useimmista tutkimuksista vastaa joko B tai C - vierustoverit, jumalauta!

The Ugly Truth saa sympatiapisteitä. Näkökulma on A-tyyliin rajoittunut, mutta propagandan sijaan kyseessä on vilpittömästi A-tyyppien rakkaustarina. Heigl näyttelee lyyliä, joka tuottaa uutisohjelmaa. Useimpien lyylien tavoin hän panostaa ulkonäköönsä ja pimahtaa innostuessaan, kun kaikki on niin ihanaa. Kunnianhimoisten lyylien tavoin hän on yleensä stressaantunut iloton tiukkapipo, koska hän ei osaa tasapainoilla työ- ja yksityiselämän välillä (kuten eivät osaa kunnianhimoiset karpaasitkaan). Butler näyttelee karpaasia, joka juontaa pienen budjetin ihmissuhdeohjelmaa. Useimpien karpaasien tavoin hän juhlii miehisyyttään, eli viljelee kiimaisia kommentteja. Vastuuntuntoisten karpaasien tavoin hän tahtoo toimia miehen mallina siskonpojalle, joten hän selittää, että osa jutuista on vain aikuisten leikkiä (kuten vastuuntuntoinen lyyli kieltää nuorta tyttöä pukeutumasta huoraksi).

Uutisohjelman katsojaluvut ovat maissa. Vastoin lyylin tahtoa karpaasi palkataan koomiseksi kevennykseksi. Karpaasi jatkaa tympeiden seksististen totuuksiensa laukomista ja A-B-yleisön suosio on taattu. Lyyli ei jaksa vihata. Hän on yksinäinen. Hän tekee automaattisen itsepetoksen ja alkaa itsekin kuunnella karpaasin neuvoja. Suurin osa elokuvasta keskittyy lyylin yrityksiin iskeä naapurin lääkäripoju (B-luokitus), joka sopisi hänelle, muttei ole ideaalinen valinta. Karpaasi neuvoo pätevästi, että biologinen nainen saa helpoiten munaa olemalla samaan aikaan pyhimys ja huora. Valheet ja harhaanjohtaminen ovat olennainen osa seksuaalisuutta erityisesti A-luokassa. Rakkaus rakentuu aina ymmärrykselle ja luottamukselle. Kun lyyli ja karpaasi ovat elokuvan ajan puhuneet avoimesti piiriensä pahimmista kliseistä, ymmärrystä alkaa jo löytyä. Pidin elokuvan viime hetkistä. Ne tuntuivat aidosti romanttisilta.

Odotellessa nuokuin... unelmoiden olevani tilastotieteilijä... Kaikki kohtaukset ja vitsit on nähty aiemminkin ja tämän lauseenkin olen kirjoittanut ainakin kertaalleen. Huippuhauskoiksi tarkoitetut kohtaukset ovat tunnistettavissa. Esimerkiksi, kun lyyli putoaa puusta, pikkuhousut näkyvät. Dialogi on kohtalaisen tuhmaa, mutta latteaa. Hautajaisissa ja lehdistönäytöksissä ei naureta, mutta koska olen katsonut oikeiden ihmisten kanssa muun muassa klassikon Mitäs me spartalaiset, kuulin sieluni korvin, että ainakin vähään tyytyvät lyylit tulevat kikattamaan tälle kovasti.

Pääosakaksikkoa käy sääliksi miljoonapalkkioista huolimatta. Inhoan Heigliä jo vaistomaisesti, vaikken tahtoisi. Olisi kivaa nähdä akka edes joten kuten toimivassa tekeleessä. Butler selviää puhtain paperein tästä kuten kaikesta muustakin, mutta kyllä yhdelle Hollywoodin harvoista valiokarpaaseista pitäisi löytyä osuvampaakin puuhaa.