Iggy Pop: Preliminaires
Jokin aikaa sitten rockin energisyyden ja kiiman ilmentymä Iggy Pop ilmoitti menettäneensä mielenkiintonsa kaavamaista kitararokkia kohtaan. Mutta mitä mies menee tekemään, albumillisen ranskalaista chansonia ja jazz-sävyistä musiikkia - osittain kyllä! Preliminaires on takuulla yllätys vannoutuneille Iggy-faneille. Levy avataan heti tavalla, joka vetää hiljaiseksi ja kaivaa esiin albumin ristiriitaisimmat fiilarit. Yves Montandin Les Feuilles mortes eli Kuolleet Lehdet on silkkaa Leonard Cohen-vaikutteista herkistelyä - ja mitkä puhallinsoitinkuviot. Aidosti coolia.
Seuraavaksi kuultava I Want To Go To The Beach ottaa silmäyksen kohti Tom Waitsia ja Nick Cavea, viisun luoma tunnelma on äärettömän vahva ja Iggyn tulkinta herättää väristyksiä. King Of The Dogs on sitten silkkaa Tom Waitsia, reippaana kapakkamarssina etenevä siivu heittää hymyä korviin. Je Sais Que Tu Sais vetää jälleen maton alta. Kuiskaavalla naisvokaalilla viekotteleva siivu leikittelee soundeilla ja tunnelmilla, rouheaa skebaa unohtamatta. Spanish Coast -kappaleella Iggy kuulostaa Nick Cavelta. Muuten siivu etenee kevyen syntikan ja juurimusiikin rouheuden ristiaallokossa. Nice To Be Dead on selkeä rokkiviisu, tosin Iggy ei intoudu I Wanna Be Your Dog -tyyliseen irvistelyyn, vaikka bändi soittaa kireästi. How Insensitive - Iggy kuulostaa David Bowielta, kuten koko siivu. Party Time päästää irti elektronisen 80-luvun demonin - Iggyn ja Bowien Berliinin nauhojen löytöjä? He's Dead/She's Alive huokailee silkkaa countrybluesia. A Machine For Loving on kiekon hämärää mutta syvältä kouraisevaa Nick Cave -tyylistä aavikkohäröilyä. She's A Business käynnistää rokkikoneen, tosin 22-Pistepirkkojen avustamana.
Preliminaires-albumilla Iggy onnistuu tavoittamaan tulkinnoillaan jotain suurempaa. Mies heittää rokkarin viittansa syrjään ja tarttuu jokaisen biisin syvimpään olemukseen - tuoden sen esille paljaana ja vereslihalla. Viisut heittelevät tunnelmasta toiseen, pysyvää on vain Iggyn heittäytyminen ja soittotyöskentelyn antaumuksellinen ja hypnoottinen ote. Monelle fanille muutos voi olla liikaa, I Wanna Be Your Dog - Iggysta on matkaa chansonia esittävään herkkään kuiskailijaan. Tosin Iggy saa naisten systeemin virittymään molemmilla keinoilla. Antaa Iggyn uida vastavirtaan ja hankkia itselleen elämyksiä. Kun levyyn keskittyy ja unohtaa hetkeksi The Stoogesin testosteronikeskityksen, löytää Iggysta aivan uusia puolia. Leonard Cohen, Nick Cave ja Tom Waits samassa paketissa - tutun Iggyn lisäksi. Tiheä tunnelma ja käsin kosketeltava tulkinta pysäyttävät etsimään musiikin syvimpiä merkityksiä. Preliminaires haastaa eikä tarjoa valmiiksi pureksittuja vastauksia.
Seuraavaksi kuultava I Want To Go To The Beach ottaa silmäyksen kohti Tom Waitsia ja Nick Cavea, viisun luoma tunnelma on äärettömän vahva ja Iggyn tulkinta herättää väristyksiä. King Of The Dogs on sitten silkkaa Tom Waitsia, reippaana kapakkamarssina etenevä siivu heittää hymyä korviin. Je Sais Que Tu Sais vetää jälleen maton alta. Kuiskaavalla naisvokaalilla viekotteleva siivu leikittelee soundeilla ja tunnelmilla, rouheaa skebaa unohtamatta. Spanish Coast -kappaleella Iggy kuulostaa Nick Cavelta. Muuten siivu etenee kevyen syntikan ja juurimusiikin rouheuden ristiaallokossa. Nice To Be Dead on selkeä rokkiviisu, tosin Iggy ei intoudu I Wanna Be Your Dog -tyyliseen irvistelyyn, vaikka bändi soittaa kireästi. How Insensitive - Iggy kuulostaa David Bowielta, kuten koko siivu. Party Time päästää irti elektronisen 80-luvun demonin - Iggyn ja Bowien Berliinin nauhojen löytöjä? He's Dead/She's Alive huokailee silkkaa countrybluesia. A Machine For Loving on kiekon hämärää mutta syvältä kouraisevaa Nick Cave -tyylistä aavikkohäröilyä. She's A Business käynnistää rokkikoneen, tosin 22-Pistepirkkojen avustamana.
Preliminaires-albumilla Iggy onnistuu tavoittamaan tulkinnoillaan jotain suurempaa. Mies heittää rokkarin viittansa syrjään ja tarttuu jokaisen biisin syvimpään olemukseen - tuoden sen esille paljaana ja vereslihalla. Viisut heittelevät tunnelmasta toiseen, pysyvää on vain Iggyn heittäytyminen ja soittotyöskentelyn antaumuksellinen ja hypnoottinen ote. Monelle fanille muutos voi olla liikaa, I Wanna Be Your Dog - Iggysta on matkaa chansonia esittävään herkkään kuiskailijaan. Tosin Iggy saa naisten systeemin virittymään molemmilla keinoilla. Antaa Iggyn uida vastavirtaan ja hankkia itselleen elämyksiä. Kun levyyn keskittyy ja unohtaa hetkeksi The Stoogesin testosteronikeskityksen, löytää Iggysta aivan uusia puolia. Leonard Cohen, Nick Cave ja Tom Waits samassa paketissa - tutun Iggyn lisäksi. Tiheä tunnelma ja käsin kosketeltava tulkinta pysäyttävät etsimään musiikin syvimpiä merkityksiä. Preliminaires haastaa eikä tarjoa valmiiksi pureksittuja vastauksia.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti