"God Likes Your Style -julkaisun 16 raitaa ovat matka Jonne Aaronin pöytälaatikkoon, josta laulut ovat nousseet koko Suomen kansan ja maailman huulille. Levy on koostettu pääosin sinkkujen B-puolista, mutta mukana on myös harvinaisia akustisia versioita bändin jättihiteistä". Negativen kotisivut kertovat God Likes Your Style -albumin idean pähkinänkuoressa. Ja vielä, levyn nimi tulee ensimmäisestä Jonne Aaronin Negativelle kirjoittamasta biisistä. God Likes Your Style oli kuulemma historian ensimmäisen demon eka viisu. Studiossa biisistä pyrittiin tekemään yksinkertainen Billy Idol -tyyppinen rokitus. Hyvin onnistuivat!

Negativen b-puolet potkivat mukavasti. Albumi on tiettyyn pisteeseen asti tasokasta ja tasalaatuista. Arkistojen aarteet-levyjen taso vaihtelee yleensä silkasta fanikamasta ja ihan ok-materiaalista kuuntelukelvottomaan jätenauhaan. Negative on koonnut syrjään jääneiden siivujen parhaat palat. Tylsistymisen vaara on oikeastaan vasta levyn viimeisen kolmanneksen kohdalla, jolloin käydään läpi tuttujen radiohittien vaihtehtoisia versioita. Kymmenen ensimmäistä biisiä herättävät kiinnostusta, sillä läheskään kaikkia ei ole soitettu puhki radiossa ja keikoilla. Biiseistä löytyy rentoa ja pakotonta rokitusta, ehkä b-puolien kohdalla kovin paine on purettu jo albumin siivujen metsästykseen. Esimerkiksi Childhood Memories ja Better Without You eivät tavoittele kuuta taivaalta mutta jälki on mukavan rentoa. Heroine on Negativen mittakaavassa pirun ripeä tekele, suorastaan vimmainen. Alice Cooper-coveri Lost In America on hauska ja asiallinen. My Personal Sensitivity on kuulemma demolöytöjen helmiä, perus-Negativea. Black Light esittelee Negativen grunge-juuria. Tunteellinen rokkislovari Dying Feelings ei jostain syystä kelvannut War Of Love -rieskalle?

Goodbye toimii akustisena, The Moment Of Our Love alkuperäisenä akustisena demoversiona...levyn loppupuolella huomion saa oikeastaan piiloraidaksi jätetty kännisekoilu. Negativen aarrearkusta ei löydy yllätyksiä, biisit seuraavat Negativen yleisesti hyväksyttyä linjaa. Albumille ei ole osunut outoja projektihaahuiluja tai egon nostatuksia. Levyn pyörittäminen on hedelmällistä erityisesti Negativea vähemmän tuntevan henkilön kohdalla. Tosifanille levy ei tarjoa suurtakaan löytämisen iloa. Allekirjoittanut jää hieman ihmettelemään, eikö bändin nauha-arkistosta olisi löytynyt yleisestä linjasta poikkeavia irtopaloja - irtiottoja ja terapiaa.