Pasi Koskisen jättäessä Amorphis-leirin allekirjoittanut laski yhtyeen sammuneiden tähtien joukkoon. Kuitenkin, vuonna 2009 bändi tekee yhden uransa parhaista albumeista. Skyforger jatkaa vahvasti Silent Watersin jalanjäljissä, tosin tuoreella levyllä hiotaan puolen albumin verran silkkaa täydellisyyttä. Kohtalokas ja alavireinen taivallus on saanut lisää selkeyttä ja tietynlaista herkkyyttä. Joku voi väittää bändin pehmentyneen. Kieltämättä albumin alkupuoli sujuu ainakin bändin vanhempaan tuotantoon verrattuna jopa hittihakuisesti. Skyforgerin neljä ensimmäistä siivua asettuvat kuitenkin vaivatta Amorphis-helmien joukkoon, kuka uskaltaa väittää muuta!

Sampo, Silver Bride, From The Heaven Of My Heart ja Sky Is Mine ovat suorastaan häkellyttävän korkeatasoista ja tarttuvaa jälkeä. Amorphis on hionut tyylinsä hämmästyttävän kirkkaaksi näkemykseksi. Vaikka biiseissä on leikittelevää keveyttä, pohjoisen alakulo kouraisee syvältä. Majestic Beast rikkoo harmonian ja örkkimurinalla vahvistettu raskasrock vaihtaa silmään suuremman vaihteen. My Sun kuuluu myös ehdottomasti onnistujien joukkoon. Vaikka materiaalin taso ei merkittävästi putoa, loppulevyn viisut jäävät aloitusnelikon kirkkaana loistavan tähteyden varjoon. Biisijärjestys kuitenkin tukee albumin dynamiikkaa, fiilistelyjen jatkoksi tarjotaan nopeampaa turpasaunaa. Myös progressivinen puoli saa tilaa vaikuttaa.

Skyforger on mietitty, hallittu ja tasapainoinen - sekä riittävän vahvoilla nuolenkärjillä terästetty. Tomi Joutsen on löytänyt ääneensä lisää koskettavaa tulkintaa. Bändi soittaa ja säveltää vapautuneesti ja kadehdittavan varmasti. Linja on lyöty lukkoon ja siihen uskotaan. Mieleen nousee vain kysymys seuraavan albumin linjasta. Amorphis on pyörittänyt kolmen albumin verran tasalaatuista uraputkea, jonka komea huipentuma on nimeltään Skyforger. Yllätysmomentti pitää löytää osaksi seuraavaa albumia. Uutuudesta riittää kuitenkin iloa vielä vuosiksi.