Star Trek on jatko-osa tv-sarjalle, jota vanhempani katsoivat silmät pyöreinä television keksimisen aikoihin. Samaan aikaan elokuva on uutta yleisöä kalasteleva modernisointi, joka aloittaa alusta. Leonard Nimoyn näyttelemä iäkäs mr. Spock saapuu menneisyyteen, kuten tekevät myös isolla alushirviöllä huristelevat romulaanit. Kapteeni Neron (Eric Bana) johtamina romulaanit tuhoavat ensitöikseen tähtilaivan, mikä muuttaa historian kulkua monella tapaa. Miksi kaikki näyttää siistiltä ja virtaviivaiselta, eikä 60-luvun tv-taiteen pahviselta kirpputorikamalta? Älä syytä elokuvaa, syytä kaikesta romulaaneja. Muuan James Tiberius Kirk (Chris Pine) kärsii historian vääristelystä. Kun isä ei ole elossa kannustamassa lahjakasta poikaa kohti tähtilaivan kapteeniutta, Jimistä tuleekin katkera nahkatakkinen Fonzie.

Tarina herättää ristiriitaisia ajatuksia. Jos hyväksytään se, ettei laajalle yleisölle suunnattu leffa voi olla monimutkaisempi kuin Paluu tulevaisuuteen -trilogia, on pakko sanoa, että Star Trek tekee erinomaista työtä aikamatkustuksen kanssa. Erinäiset hahmot, vanha Spock etunenässä kertovat hyvin selkeästi, mistä on nyt kyse. Kaikki mikä on tapahtunut, on tapahtunut, mutta aikamatkustus loi vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa tapahtumat kulkevat juuri siten, kuin uusien elokuvien kirjoittajat tahtovat. Star Trek on fiksu jatko-osa. Onko se myös fiksu ensimmäinen osa?

Mitä jos emme tuntisi tähtilaiva Enterprisen miehistöä entuudestaan? Kirkin tarinakaari on sen suuntainen, että vaikka pojasta on kovaa vauhtia tulossa välinpitämätön pummi, tulee hänestä sittenkin legendojen sankari, kun häntä vähän oikeaan suuntaan tönäistään. Nuoren, tunteidensa kanssa painivan Spockin (Zachary Quinto) tarina on loogisempi, mutta sitten meillä on myös Uhura, McCoy, Sulu, Chekov ja Scotty. Ensimmäisen kerran kun Enterprise joutuu vaaraan, alus pelastuu lähinnä siksi, että kohtalotar laittaa kaikki tutut hahmot tekemään jotain typerää (he ovat vain ihmisiä!) tai järkevää (mutta sankareita!) juuri oikealla hetkellä. Kuka kuolee ja kuka ei? Yritin arvata joka ainoan hahmon kohtalon, ja kerran meni vikaan. Kaikki on sittenkin kiveen kirjoitettua.

Teknisenä suorituksena J.J. Abramsin ohjaama tieteisspektaakkeli on erittäin vakuuttava. Tarinan mutkia on vedetty suoriksi, mutta kokonaisuutena elokuva kulkee eteenpäin määrätietoisesti ja hämääntymättä. Turhimmatkin kohtaukset on kuvattu ja leikattu napakoiksi. Tehosteet ovat huimapäisiä ja viimeisteltyjä ja toimintakohtauksissa on kekseliäisyyttä. Myös omaperäiset tyylikeinot toimivat. Abrams toisinaan muun muassa vaimentaa äänitehosteita ja ehkä antaa musiikin pauhata avaruuteen sijoittuvissa kohtauksissa. Tämä on paitsi toimivaa tunnelmointia, myös ikään kuin silmänisku: "kyllä mä tiedän, ettei ääni liiku avaruudessa, mutta pistin tohon vähän jytinää faneja varten". Huippuosaaminen saa antamaan pikkuvirheet anteeksi. Entäs sitten, jos superjytyase näyttää niin alkeelliselta, että Suomen puolustusvoimatkin osaisivat pelastaa planeetan!

Miksi vain kolme tähteä? Saanko kertoa muutaman asian Tähtien sodasta? Sen tarina pyörii rauhallisia planeettoja tuhoavan avaruusaluksen ympärillä. Ammattitaitoisimman päähenkilön planeetalle käy ohraisesti, mikä ei häntä lannista. Satunnaiset hirviöt ovat käydä toisen sankarin kohtaloksi, mutta onneksi hänet pelastaa vanha viisas mies, joka selittää hänelle puolet juonesta. Sankari kuulee motivoivia tarinoita legendaarisesta isästään. Tärkeiden hahmojen välille kehittyvä kolmiodraama ei kulje niin kuin aluksi luulisi. Eräässä hämärässä kapakassa on asiakkaina hupaisia ufomiehiä. Ensimmäinen Tähtien sota päättyy suureen palkintoseremoniaan. Okei - ja menepä nyt katsomaan, mitä uudessa Star Trekissä tapahtuu.

Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, jos Star Trek ei kerro enää harmonian löytäneestä ihmiskunnasta ja sitä edustavien ammattilaisten seikkailuista. Uudessa näkemyksessä legendojen valittu Kirk johtaa sattumalta yhteen päätyneitä rasavillejä, joiden kemiat pelaavat hienosti yhteen kuten tv-sarjoissakin. Näyttelijöistä ei löydy heikkoa lenkkiä. Bana ei ole mitenkään ikimuistoinen konna, mutta Neron tuskin on tarkoituskaan olla muuta kuin keino, jolla uusi universumi saadaan sekaisin. Sääli, ettei tämä ole tv-sarjan pilottijakso – sillä sellainen tämä käytännössä on. Olisi loogista, jos seuraava jakso nähtäisiin seuraavalla viikolla eikä vuosikymmenellä.