Jätä se! on deittileffa, joka epäonnistuttuaan tekemään vaikutusta, pudottaa pillerin lasiisi ja raiskaa sinut kun olet vielä jotenkuten hereillä. Jennifer Aniston, Scarlett Johansson, Jennifer Connelly, Ben Affleck, Drew Barrymore ja kokoelma turhuuksia näyttelevät kliseillä ja kiimalla toimivia homeovestiittejä. Kysymys kuuluu: miksi äidit opettavat prinsessoilleen pienestä pitäen, että "rakkauttaan se hevonenkin potkii"? Jos ajattelemme asiaa homeovestiittien näkökulmasta, kysymys on hyvä, kunhan se muotoillaan toisin. Miksi siittäjän etsimiselle koko elämänsä omistaneet seksikkäät tyhjäpäiset lehmät luulevat, että jokainen töykeä, itserakas, tunnekylmä ja välinpitämätön lihaksikas hikinen pukki on oikeasti hyvä ihminen, kunhan sille antaa tilaisuuden?

Elokuva on liian kiltti tai tyhmä antaakseen oikeaa vastausta. Koska teos haavoitti pakaroitani, yritän kostaakseni haavoittaa sen mahdollisia faneja vastaamalla itse: siksi, että liian korkeat pitoisuudet mies- tai naishormoneja tekevät ihmisistä juuri tällaisia apinoita. "Miehinen mies" tai "naisellinen nainen" on sama asia kuin "eläin, joka käyttäytyy moitteettoman eläimellisesti". Elukat olettavat olevansa normaaliuden huipentumia. On siis ymmärrettävää, ettei hömppäleffa provosoi kohderyhmäänsä kipeillä faktoilla, vaan saarnaa heille harmittomin päivänselvyyksin.

Päivänselvyyksin? Hyväksynkö siis elokuvan sanoman? Jospa vain tietäisin! Leffasta löytyy esimerkiksi könsikäs baarimikko. Hän filosofoi eräälle munahaukalle, että miehet eivät leiki vaikeasti tavoiteltavaa, vaan käyvät aina kiinni naiseen, jonka oikeasti haluavat. Tämä lienee useimmissa tapauksissa totta - siis minun mielestäni. Leffa itse todistaa järjestelmällisesti vääriksi kaikki lausumansa viisaudet. Jos olet sillä kannalla, että naisen kannattaa tulkita signaalit juuri siten kuin haluaa, että mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä, että tosimies tekee aina aloitteen, että ihmisten on edustettava samaa ulkonäkökastia pitääkseen toisistaan ja että ulkonäön herättämä kiima on tuplasti tärkeämpää kuin mikään muu koko maailmassa, niin ei hätää, Jätä se! on kanssasi samaa mieltä - vaikka vielä puolivälissä muulta näyttäisikin.

Luokittelen tämän romanttiseksi komediaksi. Erityisen romanttinen tai hauska Jätä se! ei edes yritä olla, mutta pinnallisuus ja kaavamaiset tyylikeinot vihjailevat, ettei tuubaa ole tarkoitus vakavastikaan ottaa. Pyörityksessä on monta parisuhdekriisiä. Osapuolet tuntevat toisensa ristiin rastiin. Anistonin ja Barrymoren kuviot ovat täydellisen yhdentekeviä; jotenkin salin kattoa tuijottaessani en saanut painettua mieleeni yhtä yksityiskohtaa. Johansson näyttelee raivostuttavaa lutkaa, joka yrittää iskeä ukkomiehen, jonka muijaa Connelly tulkitsee hämmentävän kyvyttömästi. Kohtauksista ala-arvoisimmassa ämmä riitelee remonttimiehen kanssa sellaisin sanankääntein, että yksinkertaisempikin katsoja ymmärtää, että emäntä tahtoisi oikeasti riidellä ukkonsa kanssa, muttei uskalla. Totisesti jopa riidat ovat saavutuksia tämän tekeleen lampaanpäisille hormonihyrrille. Kypsistä aikuisista keskusteluista ollaan aika helvetin kaukana.

Olen käyttänyt voimakkaita sanoja säästeliäästi esitelläkseni tuorein lausein elokuvan johtohahmon. Ginnifer Goodwinin tulkitsema miehenkipeä megabimbo ei tajua miehiä yhtään, joten se baarimikko auttaa. Tämä bimbo, tämä haadesmaisen hirmukamala superharpyija luultavasti vetää kaksimetriselle karhun näköiselle transsukupuoliselle suunnatun määrän naishormoneja joka aamu edustaakseen täysillä kaikkea mikä naisessa voi olla naisellisesti väärin. Lahopäinen yli-ikäisten pissisten kruunattu kuningatar taatusti antaisi Kanervalle, Vanhaselle ja Nykäselle samaan aikaan, jos kukin kehuisi hänen kiehahduttavan naiivia naamankäyttöään.

Akka on yksinään miltei yhtä ärsyttävä kuin 5+ kimittävää kliseistä kiintiöhomoa, joita elokuvaan on ikään kuin ripoteltu, vaikkei heillä ole mitään funktiota. Hahmoja on hirveät määrät, tarinaa ei nimeksikään. Unohdin kaksi kertaa per tapaus, että Barrymore ja Affleck ovat edes mukana koko kerberos-mittakaavan koiranpaskassa. Kemiaa kiimaisten ja yleensäkin ihmisten välillä on niin niukalti, että elokuva rikkoo jopa luonnonlakeja vastaan: luulisi, että kiiltokuvaihmiset herättävät toisissaan irstaita ajatuksia näyttelemättäkin, mutta ilmeisesti eivät. Tämä on musta aukko, pornoelokuva ilman pornoa ja videopeli pelkillä välinäytöksillä, mutta miksi käyttäisin vertauskuvia? Jätä se! pohjautuu kanojen elämänhallintaoppaaseen, joka puolestaan pohjautuu tv-sarjan Sinkkuelämää ideoihin, ja tasan tältähän tämä myös tuntuu.