Louna: Kunhan liike jatkuu
Tamperelainen laulaja-lauluntekijä Louna on saanut valmiiksi debyytti-täyspitkänsä, joka kantaa nimeä ”Kunhan liike jatkuu”. Levyn tarjoama kevyt ja huoleton äänimaailma rakentuu pääosin Lounan lyriikoiden ja kitaran varaan, mutta kuitenkin täyspitkälle on ensimmäistä kertaa saatu koottua myös taustabändi soundia täydentämään.
Lounan ehdoton vahvuus on verbaalinen lahjakkuus ja taito muotoilla ja asetella suomen kieltä. Levyn lyyriikat käsittelevät pääosin rakkautta, sen voimaa ja sen kaipuuta. Vaikka lyriikat ovat oivaltavia, jättää niiden esittäminen toivomisen varaa. Lounan musiikillinen anti on hyvin rajallista, ehkä liiankin keskittynyttä tiettyyn kaavaan. Melodiat toistavat valitettavan paljon itseään, ja koukut eivät vain nosta biisejä tarpeeksi. Vaikka biisien melodioissa on omaleimaisuutta, jäävät ne usein liian yksinkertaisiksi läpisoitoiksi, ilman minkäänlaista melodista kasvua. Levyä tehdessä taustabändin rooli tuntuu jääneen harmillisen pieneksi, ja biisit ovat käyneet läpi ehkä hieman liian yksinkertaistavan seulan.
Levyn kappaletarjotin on hyvin tasapaksu, mutta ei sitä kuitenkaan voi huonoksi haukkua. Vaikka pahoja notkahduksia ei löydy, on myös niiden hittien etsiminen hankalaa. Vaikka biisit ovat yksittäisinä aika keskinkertaisia, on levyn tarjoama kokonaisuus niin iloinen ja rakkaustäytteinen, että ei sitä voi kun suositella ensimmäisiin aurinkoisiin kesäpäiviin fiilistä nostattamaan. Yksittäisenä biisinä nousee tarjonnasta esiin kappale nimeltään Intiaanipäällikkö, joka esittelee Lounan äänenkäyttöä tämän levyn osalta hienoiten.
Lounan laulu kulkee hyvin ja se soi heleästi, mutta se tulee pääosin piirun verran liian korkealta, mikä alkaa nopeasti ärsyttää. Muutaman asteen alempaa laulettuna ääni ei joutuisi niin äärirajoille ja sointi säilyisi puhtaampana. Tulkinta on kuitenkin erittäin vahvaa ja äänen kautta eläytyminen täysin omaa luokkaansa. Lounan äänessä on jotain sellaista raikkautta, jonka minä ainakin toivotan tervetulleeksi, kunhan muutamista epäpuhtauksista päästään eroon. Raikas ja heleä ääni yhdistettynä suomalaisittain harvinaiseen iloiseen ja rakkaustäytteiseen lyriikkaan tekee Lounasta artistin, joka varmasti tulee erottumaan edukseen. Vielä debyytti ei näytä sitä parasta puolta, mutta se jättää toiveikkaana odottamaan jatkoa.
Teksti: Tero Hyttinen
Lounan ehdoton vahvuus on verbaalinen lahjakkuus ja taito muotoilla ja asetella suomen kieltä. Levyn lyyriikat käsittelevät pääosin rakkautta, sen voimaa ja sen kaipuuta. Vaikka lyriikat ovat oivaltavia, jättää niiden esittäminen toivomisen varaa. Lounan musiikillinen anti on hyvin rajallista, ehkä liiankin keskittynyttä tiettyyn kaavaan. Melodiat toistavat valitettavan paljon itseään, ja koukut eivät vain nosta biisejä tarpeeksi. Vaikka biisien melodioissa on omaleimaisuutta, jäävät ne usein liian yksinkertaisiksi läpisoitoiksi, ilman minkäänlaista melodista kasvua. Levyä tehdessä taustabändin rooli tuntuu jääneen harmillisen pieneksi, ja biisit ovat käyneet läpi ehkä hieman liian yksinkertaistavan seulan.
Levyn kappaletarjotin on hyvin tasapaksu, mutta ei sitä kuitenkaan voi huonoksi haukkua. Vaikka pahoja notkahduksia ei löydy, on myös niiden hittien etsiminen hankalaa. Vaikka biisit ovat yksittäisinä aika keskinkertaisia, on levyn tarjoama kokonaisuus niin iloinen ja rakkaustäytteinen, että ei sitä voi kun suositella ensimmäisiin aurinkoisiin kesäpäiviin fiilistä nostattamaan. Yksittäisenä biisinä nousee tarjonnasta esiin kappale nimeltään Intiaanipäällikkö, joka esittelee Lounan äänenkäyttöä tämän levyn osalta hienoiten.
Lounan laulu kulkee hyvin ja se soi heleästi, mutta se tulee pääosin piirun verran liian korkealta, mikä alkaa nopeasti ärsyttää. Muutaman asteen alempaa laulettuna ääni ei joutuisi niin äärirajoille ja sointi säilyisi puhtaampana. Tulkinta on kuitenkin erittäin vahvaa ja äänen kautta eläytyminen täysin omaa luokkaansa. Lounan äänessä on jotain sellaista raikkautta, jonka minä ainakin toivotan tervetulleeksi, kunhan muutamista epäpuhtauksista päästään eroon. Raikas ja heleä ääni yhdistettynä suomalaisittain harvinaiseen iloiseen ja rakkaustäytteiseen lyriikkaan tekee Lounasta artistin, joka varmasti tulee erottumaan edukseen. Vielä debyytti ei näytä sitä parasta puolta, mutta se jättää toiveikkaana odottamaan jatkoa.
Teksti: Tero Hyttinen
Keskustelut (2 viestiä)
16.04.2009 klo 10.46
31.05.2009 klo 20.36
Kirjoita kommentti