Anna Järvinen puhalsi kotimaan kaipuun käsinkosketeltavan eläväksi suuren suosion saaneella Jag Fick Feeling -albumilla. Suomesta Ruotsiin muuttanut Anna tapaili synnyinmaansa tunnelmia verestävällä sydämellä, aiheuttaen Suomessakin ansaittua huomiota. Man Var Bland Molnen lähtee hieman eri lähtökohdista, tosin herkkiä siivuja on edelleen listalla loistavan bändin tukemana. Kaipuu ei kuitenkaan enää varasta huomiota. Anna onnistuu hienosti liittämään Suomi-lähtöistä alakuloa Ruotsin takuuvarmaan pirteyteen. Myös Annan rohkea itsensä vereslihalle repiminen on kunnioitettava piirre.

Heti kiekon avausbiisi Låt Det Dö osoittaa Annassa olevan potenssia vaikka Ison veden takaisiin uusiofolkpiireihin. Annan ääni on heittäytyvän pehmeää ja puhuttelevaa. Appelöga ratsastaa huuliharpulla kuin Neil Young parhaina päivinään - vireän aurinkoinen perinnehölkkä. Sosial Kompetens päästää irti Björk-henkisen herkän tulkitsijan, joka osaa puhaltaa tunnelmalliseen kappaleeseen viimeisen puuttuvan palasen. Käy suoraan iholle, kuten myös Boulevarden. Är det det här det hela handlar om rohisee rosoisemmin kuin Nick Cave ja Tom Waits tekisivät tuttavuutta pirteän Suomi/Ranska -elektrokokoonpano The Do:n kanssa. Tänker Inte säga mer rokkaa rohkeasti, tosin vailla suurempia sähköpurkauksia. Mielikuvitusta ruokkiva huuliharppu kruunaa kokonaisuuden.

Anna Järvinen tekee kuuntelemaan pakottavaa musiikkia. Kun Järvisen taustakokoonpano sattuu olemaan tajuttoman taitava ja moneen suuntaan venyvä, lopputuloksena ei voi olla merkityksetöntä materiaalia. Anna on niin hauras ja läsnäoleva, että kuuntelija jännittää laulajan jaksamista. Tuoreella levyllä Järvinen uskaltaa herkistelyn lisäksi myös rokata. Näitä levyjä ei tehdä pikapaloiksi.