"Kun pieni olin, leluja kai pyysin äidiltäin. En saanut juuri mitään, mutta äiti sanoi näin: kuule tyttöni, sait jotain, mikä kerran onnen tuo, sä suotta muuta toivot, saithan häpyhuulet nuo. Häpyhuulet suukon saavat, häpyhuulet huomataan. Häpyhuulet parin löytävät ja valat vannotaan", lauloi muinoin eräs tuttavani. Mutta hetkinen... mitäs ne olivatkaan ne semmoiset semmoiset, jotka usein huulien takaa löytyvät?

Teini-ikäinen Dawn on varttunut idyllisessä lähiössä ydinvoimalan vieressä. Hän on oikein kiltti tyttö. On helppoa olla kiltti tyttö, kun kaikki on nii-in katolista - koulukirjastakin on sensuroitu mättään kuva, jottei kukaan punastuisi. Dawn tapaa saarnata, että niin tytöt kuin pojatkin voivat antaa sen arvokkaimman lahjan, neitsyytensä, vain yhden ainoan kerran. Dawnilla on poikaystävä, mutta on kloppikin sitä mieltä, ettei mitään nussimisia harrastella ennen papin aamenta. Dawnin filosofiassa on lähinnä sellainen pieni puute, etteivät hänen seuraajansa saa yhtyä edes omaan käteensä, mikä saattaa tehdä ihmissuhteista ns. räjähdysalttiita. Dawnilla on muuten myös deathmetalia kuunteleva velipuoli, jonka sormenpäässä on ollut ilkeä arpi siitä asti, kun he kaksi istuivat polvenkorkuisina uima-altaassa.

Amerikkalainen kauhupätkä Teeth toimii takuuvarmasti parhaiten kotimaansa vyöhykkeillä, joissa tiukkapipoisuus ja häveliäisyys saavuttavat aidosti naurettavat tasot. Täkäläinen katsoja saanee enemmän irti elokuvan feministisistä ulottuvuuksista, jos on saadakseen. Ottaen huomioon, että murrosiässä tapahtuvat muutokset kehossa voivat olla hieman pelottavia, Teeth ei oikeastaan edes ole kauhua, vaan draamaa. Totta kai Dawn ihmettelee, miksi hän on sellainen kuin on. Muutokset eivät kuitenkaan ole tytölle ongelma, vaan tiedon puute. Tiedon puute ja tietenkin miehet – ne yhdestä asiasta kiinnostuneet kelvottomat perverssit, jotka poraisivat vaikka siskoaan ja jos eivät muuten saa, käyvät läpi korkeakoulut vaginatohtorin papereiden tähden. Ei on ei! Ja hienovaraisuus on aina valttia, jos ihminen on osittain toisen sisällä!

Irtonaisten ruumiinkappaleiden shokkiarvolla ratsastavaksi kauhuleffaksi Teeth on tehty hyvällä maulla, millä en tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi loppuhuipennus olisi niin törkeä, että joku saattaa tulla vihaiseksi. Verrattuna teinienpuukotusleffojen perinteiseen piilomerkitykseen, "harrasta seksiä, niin kuolet", Teeth on kypsä ynnä syvällinen. Dawn ei ole hirviö, joka saattaa vahingossa amputoida jotain rakastamaltaan mieheltä, hänellä nyt vain on jotain pippurisuihketta tepsivämpää sisäänrakennettuna, mikä takaa perustason turvaa seksuaalisuuteen heräävälle nuorelle naiselle. Naisten seksuaalisuus tunnetusti pelottaa miehiä, joten Teeth on periaatteessa sekä kunnon potku munille, että kunnon potku munille, riippuen kumpaa sukupuolta katsoja edustaa.

Jos hampaat olisivat evoluutiomme seuraava askel, ihmiskunta kehittyisi nopeasti empaattiseksi ja älykkääksi lajiksi, kun ensimmäinenkään luolamies ei saisi toista tilaisuutta levittää geenejään. Aihehan herättää ajatuksia! Käsikirjoitusprosessi lienee kuitenkin ollut sen suuntainen, että kirjoittaja vähän googletti, törmäsi monien kansojen tuntemaan myyttiin ja sai muutaman ajatuksen liian vähän, koska kirjoitti leffaansa muun muassa iänikuisen googletuskohtauksen. Jos Teeth ei erityisempää etäisyyttä lajityyppinsä perinteisiin otakaan, ainakin se ymmärtää täysin, mistä näkökulmasta juuri tämä myytti muuttuu merkitykselliseksi ja mielenkiintoiseksi. Teeth lupaa, että nätillä nuorella impillä on hampaat siellä, eikä petä, vaan on välillä ilkeä, välillä hauska ja muun aikaa helppoa katseltavaa.

Miesten käsikirjassa suositellaan esittämään pelottavia kauhuleffoja, jotta naiset hakeutuvat kainaloon ja ovat sitämyöten siitettävissä. Naisten käsikirjassa suositellaan sopertamaan viattomasti vuokraamossa, että no otetaanks vaikka tää Teeth.