Frost/Nixon on elokuva kahdesta lipevästä miehestä, jotka päättävät keskustella keskenään. Niinpä he sitten keskustelevat.

Watergate-skandaali kaatoi Yhdysvaltain 37. presidentin Richard Nixonin (Frank Langella), joka taisi olla joku mörkö, arvaa onnellisen sivistymätön suomalainen. Nixon erosi, painui maan alle ja sai pysyä siellä kiitos presidentti Fordin suoman armahduksen. Kansa ei ollut onnellinen, eikä elokuvan antaman kuvan mukaan ollut haasteita janoava Nixonkaan. Eräänlainen Conan O'Brien, eli humoristisista keskusteluohjelmista parhaiten tunnettu britti David Frost (Michael Sheen) sai älynväläyksen: jos aikamme kiistellyintä miestä haastatellaan, sitä varmaan joku katsoisikin. Nixon on lopulta helppo, joskin yli puoli miljoonaa dollaria vaativa saalis, sillä Nixonin leirissä Frostia pidetään kenties oikeutetusti pellenä, jota kokenut puhuja voi pyörittää mielensä mukaan. Valitettavasti miestä pitävät pellenä ne tv-studiotkin, joille ohjelma pitäisi myydä.

En ole ensimmäinen enkä viimeinen kriitikko, jonka mielestä on välttämätöntä verrata Frost/Nixonia nyrkkeilyotteluun. Siitä on kyse, että tuntematon, kokematon ja pienikokoinen mies lähtee kaatamaan kovan luokan mestaria, joka osaa lyödä vyön alle tuomarin sitä huomaamatta. Mutta mitäpä jos Rocky Balboa joutuisi itse vuokraamaan velkarahalla sen tilan, jossa hän aikoo turpiinsa ottaa? Mitäpä jos jokaisen erän jälkeen Mickey ja Paulie haukkuisivat häntä kyvyttömäksi luuseriksi? Panokset ovat kovat! Frostilla ja Nixonilla on molemmilla paljon saavutettavaa ja tavoitteet ovat ristiriidassa, mikä ei ole salaisuus kenellekään. Frost/Nixon saa katsojan odottamaan kaksintaistelua, joka ei petä.

Yllättävää elokuvassa on sen viihteellisyys. Watergate ja Nixonin muut synnit ovat erittäin monimutkainen sarja tapahtumia, eikä näytelmään perustuva elokuva asiallisen tv-haastattelun valmistelusta ja toteutuksesta välttämättä kuulosta jännittävältä. Jo etukäteen on selvää, ettei ketään kohti ammuskella, eikä Nixon missään vaiheessa sorru paineen alla siinä määrin, että hän myöntäisi edustavansa puhdasta pahuutta. Frost/Nixon kuitenkin on yhtä lailla trilleri kuin draama. Katsojan odotetaan olevan kiinnostunut aiheesta. Elokuva tarjoaa sen verran nippelitietoa kuin sen ymmärtämiseen tarvitaan, ja keskittyy hahmoihinsa ammentaen tiivistä tunnelmaa siitä, mitä tilanne juuri heille merkitsee. Jos elokuva ei erityisen raskasta katseltavaa olekaan, on se yhtä kaikki älykäs ja kypsä vaativampaankin makuun.

Näyttelijäntyö olisi nautittavaa seurattavaa asiayhteydestä irrotettunakin. Pidin kutkuttavana sitä, kuinka Langellan Nixon oli silmissäni todentuntuinen kuvaus presidentistä, vaikka olen takuuvarmasti nähnyt enemmän Nixonin maneereita kärjistäviä parodioita kuin kuvamateriaalia miehestä itsestään. Elokuvan mukaan Nixon on karismaattinen ja pohjattoman kiinnostava mies, joka on no jaa, saattanut tapattaa sata ulkomaalaista pelastaakseen yhden amerikkalaisen ja noudattanut kotimaansa lakia miten mielii, mutta joka kuitenkin on älykäs johtaja, joka vilpittömästi uskoo hyvän tarkoituksen pyhittävän mitkä tahansa keinot. Tai tarkemmin sanoen tämäkin on vain se kuva, jonka minä uskoin suurimman osan aikaa näkeväni: Nixonin kaltaiselle poliitikolle kansan (ja katsojan) harhaanjohtaminen on arkea. Sheen yhtälailla pätee Frostina, joka puhtaasti itsekkäistä tavoitteistaan huolimatta näyttäytyy jonkinlaisena sankarina ollessaan selkeä altavastaaja. Miesten välinen suhde on mehukas yhdistelmä tervettä kunnioitusta ja tarpeellista kunnioituksen puutetta. Tukevissa rooleissa pätevät mm. Kevin Bacon, Sam Rockwell, Rebecca Hall ja Oliver Platt.

Peter Morgan on laatinut näytelmänsä pohjalta käsikirjoituksen, josta ei löysää löydy. Vähintäänkin epätasaista materiaalia viime vuosina ulostanut ohjaaja Ron Howard nostaa kuvaajineen ja leikkaajineen tekstin arvoa niin kuin suinkin kykenee sortumatta minkään sortin kikkailuun tai mauttomiin alleviivauksiin. Howard toivottavasti äänittää elokuvalleen kommenttiraidan, sillä tahdon kuulla miehen itsensä suusta jotain sen suuntaista, kuin että hän tavoitteli suuren urheilujuhlan tuntua.