Hanna Pakarinen: Love In a Million Shades
Hanna Pakarisen tuoreesta levystä on helppo pitää. Allekirjoittanut haluaisi ihastua reilummin. Pakarisen ääni on saanut lisää vapaasti virtaavaa tunnetta ja turha synkkyys on väistynyt haikeuden suuntaan. Ilme on aurinkoisempi. Hanna uskaltaa myös revittää entistä vapautuneemmin. Biisimateriaali ei yritä rokata hampaat irvessä. Pari kipakampaa rokkia, menevää kevytrokkia ja poppipuolen ympäripyöreyttä - slovareita unohtamatta. Hanna Pakarisen uutuus ei etsi tuoreita soundeja, voisi puhua ysäriasetuksista. Albumin yleisilmeen voisi haarukoida Shania Twainin emotionaaliseen countrypoppiin, Pinkin tuoreempaan rokkihenkiseen revittelyyn, ripaus Avril Lavignen kevyempää suuntaa ja reilu annos Roxetten tarttuvaa poppikemiaa. Lievästä vanhakantaisuudesta huolimatta albumin Jenkkimausteet on omaksuttu pätevästi.
Albumin rokkaavinta antia edustavat Shout It Out Loud ja Lovers, Friend Or Foe. Jälkimmäinen on kovin jäykkä Avril Lavigne-pyöritys. Shout It Out Loud on ripeämpi Pink-repäisy - vanhahtava ulkoasu ja naapurilainan mahdollisuus ei peitä tosiasiaa, että viisu iskee kipinää kiitettävän tukevasti. Albumin aloittava Almost Real on aikuiseen makuun sopiva kevytrokki. When We Hear Hallelujah osoittaa Hannan äänen vahvuuden balladi-ilmastossa, vakuuttava henkäys. Liar on jo turhan tuttua. Albumin nimisiivu tekee tuttavuutta Shania Twainin sokeripopin kanssa. Kiekon päättävä herkkä tuulahdus Maybe It's a Good Thing elää Hannan tulkinnan ansiosta, rutiinitekele herää henkiin vahvan vokaalisäteilyn ansiosta.
Hannan suoritusta kuuntelee mielellään, naisen äänessä on enemmän herkkyyttä ja terävyyttä kuin aikaisemmin. Muutaman viisun liian turvalliset ristoasikaiset laskevat jännitettä. Albumista puuttuu myös selkeää suuntaa, nopeammat tekeleet vuorottelevat herkemmän puhinan varjolla. Soundipuolen vanhakantaisuus tyydyttää allekirjoittaneen kuulohermoja. Helposti lähestyttävä albumi sisältää vain kourallisen tehosoitossa kestävää materiaalia. Pelastus löytyy mikrofonin takaa. Hanna ansaitsisi täyden tusinan timanttihiottuja jäänsärkijöitä. Vetelä Jenkkihuttu voisi vaihtua välillä vaikka kotimaiseen puheeseen. Toinen vaihtoehto olisi tehdä riisuttu akustinen kiekko, jossa Hannan äänelle jäisi tilaa hallita. Näitä turvallisia listakopioita voivat laulaa vaikka Idols-noviisit.
Albumin rokkaavinta antia edustavat Shout It Out Loud ja Lovers, Friend Or Foe. Jälkimmäinen on kovin jäykkä Avril Lavigne-pyöritys. Shout It Out Loud on ripeämpi Pink-repäisy - vanhahtava ulkoasu ja naapurilainan mahdollisuus ei peitä tosiasiaa, että viisu iskee kipinää kiitettävän tukevasti. Albumin aloittava Almost Real on aikuiseen makuun sopiva kevytrokki. When We Hear Hallelujah osoittaa Hannan äänen vahvuuden balladi-ilmastossa, vakuuttava henkäys. Liar on jo turhan tuttua. Albumin nimisiivu tekee tuttavuutta Shania Twainin sokeripopin kanssa. Kiekon päättävä herkkä tuulahdus Maybe It's a Good Thing elää Hannan tulkinnan ansiosta, rutiinitekele herää henkiin vahvan vokaalisäteilyn ansiosta.
Hannan suoritusta kuuntelee mielellään, naisen äänessä on enemmän herkkyyttä ja terävyyttä kuin aikaisemmin. Muutaman viisun liian turvalliset ristoasikaiset laskevat jännitettä. Albumista puuttuu myös selkeää suuntaa, nopeammat tekeleet vuorottelevat herkemmän puhinan varjolla. Soundipuolen vanhakantaisuus tyydyttää allekirjoittaneen kuulohermoja. Helposti lähestyttävä albumi sisältää vain kourallisen tehosoitossa kestävää materiaalia. Pelastus löytyy mikrofonin takaa. Hanna ansaitsisi täyden tusinan timanttihiottuja jäänsärkijöitä. Vetelä Jenkkihuttu voisi vaihtua välillä vaikka kotimaiseen puheeseen. Toinen vaihtoehto olisi tehdä riisuttu akustinen kiekko, jossa Hannan äänelle jäisi tilaa hallita. Näitä turvallisia listakopioita voivat laulaa vaikka Idols-noviisit.
Keskustelut (8 viestiä)
20.01.2009 klo 13.12
Avril Lavigne -pyöritys
20.01.2009 klo 13.34
"Riittää että pärstä on joka paikassa, ei sillä levyllä niin väliä, ei siinä hyviä raitoja ollutkaan."
20.01.2009 klo 17.01
Rekisteröitynyt 10.04.2007
20.01.2009 klo 20.15
21.01.2009 klo 16.41
21.01.2009 klo 18.01
21.01.2009 klo 20.03
Ehdinkin jo unohtaa, että tälläinen artisti on olemassa. Mielestäni aika säälittävää, kun laulaja ei osaa edes nuotteja. ^^
Aika jännä että tunnet noin. Mutta pahuksen hyvä ääni hänellä on.
21.01.2009 klo 20.08
Ehdinkin jo unohtaa, että tälläinen artisti on olemassa. Mielestäni aika säälittävää, kun laulaja ei osaa edes nuotteja. ^^
Olen täysin samaa mieltä! Tällänen artisti vois painua jonnekki peräkylään jossa ei ole mitään millä pitää yhteyttä muuhun populaatioon ettei vahingossakaan tule lisää biisejä tehtyä!
Kirjoita kommentti