Janna: The Makings Of Me
Janna Hurmerinta ei syyllisty toisella kokopitkällään äitinsä Maaritin ylitulkitsemiseen ja itsetarkoituksellisiin artikulointileikkeihin. Jannan tulkinta on paikoin jopa turhankin vähäveristä ja riisuttua. Kokonaisuus on kuitenkin Suomen mittakaavassa harvinaisen coolia vanhemman soulin ja popin kuhertelua. Kyseiselle levylle ei ole sotkettu tippaakaan hittilistoja hallitsevaa r&b-huttua - onneksi! Janna kuulostaa ikäistään varmemmalta ja varttuneemmalta. Suomen Amy Winehouse ilman aikuisten paheita. Jannan yhdessä Tuomo Prättälän, Aki Haaralan sekä Lasse Kurjen kanssa säätämät siivut kutkuttavat tanssijalkaa ja antavat aihetta kutuhetkille. Prättälä hallitsee perinteisen poljennon ja paikoin viisuissa voisi olla enemmänkin kuorrutusta. Viittaukset kasariin ja discopalloihin sekä tiukat funk-fuusiopyrähdykset antavat mukavasti ryhtiä. Motown-tyylistä peruskauraa hämmennetään taitavasti eikä tunnelmaa sotketa turhilla 2000-luvun koristeilla.
Go Go Get Gone on albumin menoraita. Winehousesta hypätään kohti discopalloja, reilusti vuosikymmenten taakse kurkistava menopala. Myös kakkospalana kuultava Top Of The Stairs kuulostaa ikäistään varttuneemmalta tapaukselta, tyylikkään sielukas rutistus saa kertsiin kunnon discohumpat - Stock Aitken Waterman osaa homman edelleen? Here I Am ottaa mukaan reilummin Motown-osastoa. This Moment sisältää parasta kotimaista soul-hehkutusta vuosiin. Strip Down fuusiofunkittaa niin tukevasti, että jalat karkaavat väkisin parketille.
Janna ei anna 2000-luvun tulla sotkemaan rakkauttaan musiikkiin. Take Me As I Am-kappaleesta kuulee selkeästi, kuka on nousevan tähden laulaja-äiti. Janna on kuitenkin ilahduttavan vapaa vanhempiensa aiheuttamasta painolastista. Nuoren naisen vokaaleissa voisi olla enemmänkin heittäytymistä ja tunteen paloa. Viisuvalikoima on kuitenkin vahva tekijä. Albumia ei ole tehty liian raskaalla kädellä, soulin vastapainona on viihteellisempää taustakuvaa. Tekemisen jälki liikkuu äärettömän coolin ja törkeän vetävän sielukkaan musiikin maailmassa. Kun rohkeutta saisi lisää - liekki voisi leimahdella rajummin. Varmasti vuoden parhaita kyseisessä lokerossa, Suomessa.
Go Go Get Gone on albumin menoraita. Winehousesta hypätään kohti discopalloja, reilusti vuosikymmenten taakse kurkistava menopala. Myös kakkospalana kuultava Top Of The Stairs kuulostaa ikäistään varttuneemmalta tapaukselta, tyylikkään sielukas rutistus saa kertsiin kunnon discohumpat - Stock Aitken Waterman osaa homman edelleen? Here I Am ottaa mukaan reilummin Motown-osastoa. This Moment sisältää parasta kotimaista soul-hehkutusta vuosiin. Strip Down fuusiofunkittaa niin tukevasti, että jalat karkaavat väkisin parketille.
Janna ei anna 2000-luvun tulla sotkemaan rakkauttaan musiikkiin. Take Me As I Am-kappaleesta kuulee selkeästi, kuka on nousevan tähden laulaja-äiti. Janna on kuitenkin ilahduttavan vapaa vanhempiensa aiheuttamasta painolastista. Nuoren naisen vokaaleissa voisi olla enemmänkin heittäytymistä ja tunteen paloa. Viisuvalikoima on kuitenkin vahva tekijä. Albumia ei ole tehty liian raskaalla kädellä, soulin vastapainona on viihteellisempää taustakuvaa. Tekemisen jälki liikkuu äärettömän coolin ja törkeän vetävän sielukkaan musiikin maailmassa. Kun rohkeutta saisi lisää - liekki voisi leimahdella rajummin. Varmasti vuoden parhaita kyseisessä lokerossa, Suomessa.
Keskustelut (1 viestiä)
10.02.2012 klo 15.35
Kirjoita kommentti