Tieteisklassikossa Uhkavaatimus Maalle avaruusolio Klaatu laskeutui taivaasta ja pyysi puheenvuoroa johtajiltamme. Se jäi saamatta, joten herrasmies päätyi seurustelemaan tavallisten pulliaisten kanssa, kunnes järjestysvalta pääsi niskan päälle, keskeyttäen Klaatun yrityksen puhua varsinaisille opetuslapsille. Lajityypin mestariteos kertoi kuvainnollisesti kuinka messias otettaisiin vastaan moderneina päivinä. Vastaavasti tarinan uusi versio Päivä jona maailma pysähtyi kertoo ufo-jeesuksesta, joka ehkäpä löi päänsä, koska hän päättää pistää harmageddonin vireille ajattelematta asiaa loppuun. Ei hätää, yksinhuoltajaäiti yrittää puhua jesselle järkeä ennen kuin on myöhäistä. P.S. Hyvää joulua!

Puheliaan tieteisdraaman uusinta on toiminnallinen tieteistrilleri. Älyn ja logiikan tilalle tarjotaan aitoa jännitystä ensimmäisellä puoliskolla. Tehosteita käytetään kursailematta, mutta tunnelmaa rakennetaan myös kiehtovan tieteishömpän ja näyttelijäntyön kautta. Kun hahmot tuntuvat pitävän uusinta planeettaamme uhkaavaa UFOa aidosti mielenkiintoisena ja pelottavana, tunnetilat tarttuvat, vaikka juoni yllätyksetön onkin. Alas lopulta tupsahtava valopalloalus on hieno kuin tehosteet 90-luvulla. Kun ulos astuvan avaruusmiehen rinnalla kävelee kerrostalon kokoinen palikkarobotti, mieleen juolahtaa, että leffahan olisi aivan loistava mustavalkoisena, kuten on kauhuleffan The Mist – Usva DVD-versio.

Klaatu, tuo Keanu Reevesin näköinen diplomaatti tähtien takaa, tahtoo jälleen puhutella isokenkäisiä. Jenkkien perinteitä kunnioittaen armeija ylireagoi ja Kathy Batesin johtamat poliitikot yrittävät tappaa tulokkaan byrokratialla. Klaatu pakenee uusien ihmevoimiensa ansiosta. Robottikätyri eli Gort käy pian hyökkäykseen ihmiskuntaa vastaan. Kaikki olisi menetetty, ellei Klaatu olisi ehtinyt muodostaa tunnesidettä astrobiologiin (Jennifer Connelly), jonka kanssa hän loppuelokuvan ajan hengailee. Yhtälöön lisätään naisen ärsyttävä ottopoika (Jaden Smith).

Alkuperäisen elokuvan sanoma oli selkeä: ihmiskunta on väkivaltainen, tehkäämme tälle jotakin. On huvittavaa pohtia, mitä ihmettä uusi versio yrittää sanoa. Uusi Klaatu on itsekin väkivaltainen olento, jota motivoi se, että ihmiset saastuttavat maapalloa. Pitäisikö saastuttamiselle tehdä jotakin? Ei välttämättä... Väkivaltaakaan ei tarvitse lopettaa. Leffa periaatteessa väittää, että kaikki mitä ihmiset tekevät, on pohjimmiltaan okei. Lajistamme annetaan inhorealistinen kuva. Vaikka Connellyn hahmo onkin sankarillinen, pesunkestävää maalaisjärkeä edustaa vain leppoisa John Cleese pienessä professorin roolissa. Jäljelle jäävä osuus ihmiskunnasta panikoi ennen kuin mitään edes tapahtuu, niin kuin kävisi oikeastikin. Klaatu näkee enemmän negatiivista ja vähemmän positiivista käytöstä kuin alkuperäisteoksessa. Mutta entäs sitten? Kysehän on vain saasteista. Leffa ei mainitse ilmaston lämpenemistä, ei vuotavia intialaisia ydinvoimaloita, ei syöpää aiheuttavaa sikaa, mutta... kyse on saasteista, koska Klaatu niin sanoo. Jos Klaatu sanoisi, että "tuhoamme ihmiset leffojen piilomainonnan vuoksi", niin sitten kyse varmaan olisi piilomainonnasta.

Lupaava jännäri hajoaa alkutekijöihinsä. Tietystä pisteestä eteenpäin Klaatu ja kumppanit vain tappavat aikaa, samalla kun armeija pelleilee robotin kanssa. Hollywoodin kenties jäykin aito näyttelijä Reeves on erinomainen Klaatuna silloin, kun hänen on tarkoituskin olla epäuskottava ihmisen jäljitelmä. Tämä on aito kehu, mutta tästäkin edetään vain taaksepäin. Lopputekstien rullatessa Klaatu tuntuu herra Spockilta ilman karismaa ja logiikkaa. Klaatu tyrii ihan itse kaiken mahdollisen alkaen omasta työturvallisuudestaan. Kenkää sille, joka palkkasi tämän jäppisen diplomaatiksi.

Silmäkarkkiosasto tarjoaa parit kiintoisat näyt, kunhan robotti pääsee vauhtiin. Viimeinen puolituntinen olisi kuitenkin jo uuvuttava ilman tahatonta komediaa. Alkuperäisen elokuvan jeesustelut sisäistänyt tulee nauttimaan kohtauksesta, jossa uusi Klaatu näyttää mitä heilläpäin tehdään ristiinnaulitsijoille. Tarkoitukselliset raamatulliset viittaukset käyvät huumorista nekin, kun homman koossa pitävä juju kerran on näinkin totaalisesti kadoksissa.