Omnium Gatherum: The Redshift
Ruotsalainen metallivelho Dan Swanö on säätänyt Omnium Gatherumin neljännelle albumille voittajasoundit. Bändi etsii edelleen lähtökohtia Göteborg-kuolon lähteiltä - melodinen nykymetalli ja lähes progressiivinen kokeilunhalu johtaa bändiä kuitenkin ulos ahdistavista lokeroista. Mukana on jopa hienoista goottimetallivaihdetta. Osittain albumia voisi luonnehtia, kuin Amorphis olisi löytänyt melokuoleman lähteille. Vokaaleissa luotetaan murina-ja örinäilmeeseen. Laulupuoli pyrkii kuitenkin haastamaan ja parhaimmat vedot onnistuvat tarjoamaan ilmeikkään mutta persiille potkivat vokaalihetket. Albumin syvin olemus löytyy kuitenkin vapautuneesta kokeilun halusta, melodinen metalli muuntuu moneksi ja kuolo jätetään välillä vain voiman välittäjäksi. Kiekkoa jaksaa pyörittää ja löytämisen iloa voi kokea vielä usean kuuntelukerran kohdalla.
Levyn aloittava turbotuunattu kaksikko Nail ja A Shadowkey ovat suorastaan törkeän iskevää mutta silmille rykivää materiaalia - maistuu tukevasti hitiltä. Molemmissa on leikittelevää melodiakulkua, joka keventää tunnelmaa mutta tarttuvuus on vastustamatonta. Varsinkin A Shadowkey on suorastaan ärsyttävän koukuttava, kyseisen viisun iskukyvystä voi olla kateellinen orkesteri jos kolmaskin. No Breaking Point puristaa Amorphiksen parhaita paloja ja vokaalimiehen rutistus on vakuuttavaa. The Return leikittelee paksulla syntikkakuviolla ja pullistelevalla melokuolemalla kuin Norther tuoreimmalla rieskallaan. Greeneyes rauhoittaa ja selväjärkiset vokaalit vakuuttavat, herkistelyyn saadaan kuitenkin mukavasti tekemisen meininkiä. Albumin loppupuolen viisut johtavat bändiä vielä reilummin kokeilujen maailmaan - ainoa pysyvä asia tuntuu olevan metallikentässä pysyminen. Song For December ja jatkoksi vedettävä Distant Light Highway ovat jo progressiivista metallia. Seuraavalle albumille voisi olettaa löytyvän lisää puhdasta vokaalia ja melokuolema saattaa kuivua kokoon.
The Redshift on yksi kuluvan vuoden värikkäimmistä kotimaisista metallialbumeista. Bändi uskaltaa viedä melodiakokeilut uudelle tasolle, Omnium Gatherum piirtää omat rajansa mahdollisimman laajaksi kaareksi. Soundit ovat hämmästyttävän toimivat, tarvittaessa rankkaa potkua mutta toisessa vaakakupissa painaa ilmava maalailu ja kokeilunhalun värittämä elinvoimaisuus. Ilmaisun laajentaminen ei tee albumista hajanaista, The Redshift on nautittavan kupliva kokonaisuus. Liikutaan aika lähellä täydellistä metalliteosta.
Levyn aloittava turbotuunattu kaksikko Nail ja A Shadowkey ovat suorastaan törkeän iskevää mutta silmille rykivää materiaalia - maistuu tukevasti hitiltä. Molemmissa on leikittelevää melodiakulkua, joka keventää tunnelmaa mutta tarttuvuus on vastustamatonta. Varsinkin A Shadowkey on suorastaan ärsyttävän koukuttava, kyseisen viisun iskukyvystä voi olla kateellinen orkesteri jos kolmaskin. No Breaking Point puristaa Amorphiksen parhaita paloja ja vokaalimiehen rutistus on vakuuttavaa. The Return leikittelee paksulla syntikkakuviolla ja pullistelevalla melokuolemalla kuin Norther tuoreimmalla rieskallaan. Greeneyes rauhoittaa ja selväjärkiset vokaalit vakuuttavat, herkistelyyn saadaan kuitenkin mukavasti tekemisen meininkiä. Albumin loppupuolen viisut johtavat bändiä vielä reilummin kokeilujen maailmaan - ainoa pysyvä asia tuntuu olevan metallikentässä pysyminen. Song For December ja jatkoksi vedettävä Distant Light Highway ovat jo progressiivista metallia. Seuraavalle albumille voisi olettaa löytyvän lisää puhdasta vokaalia ja melokuolema saattaa kuivua kokoon.
The Redshift on yksi kuluvan vuoden värikkäimmistä kotimaisista metallialbumeista. Bändi uskaltaa viedä melodiakokeilut uudelle tasolle, Omnium Gatherum piirtää omat rajansa mahdollisimman laajaksi kaareksi. Soundit ovat hämmästyttävän toimivat, tarvittaessa rankkaa potkua mutta toisessa vaakakupissa painaa ilmava maalailu ja kokeilunhalun värittämä elinvoimaisuus. Ilmaisun laajentaminen ei tee albumista hajanaista, The Redshift on nautittavan kupliva kokonaisuus. Liikutaan aika lähellä täydellistä metalliteosta.
Keskustelut (5 viestiä)
Rekisteröitynyt 13.09.2007
09.12.2008 klo 18.34
10 / 10
Rekisteröitynyt 24.02.2008
09.12.2008 klo 22.02
Rekisteröitynyt 18.09.2008
11.12.2008 klo 01.14
Pitääpä kai kuunnella enemmän.
---
Ristiriitaisia tunteita... En ole oikein death metallin fani. :D
11.12.2008 klo 08.54
Ensimmäistä kertaa kuuntelin muutaman kappaleen kyseiseltä bändiltä... En oikein pitänyt laulusta. :/
Pitääpä kai kuunnella enemmän.
Ristiriitaisia tunteita... En ole oikein death metallin fani. :D
Jesss, ei kaikesta voi pitää. Jos kuuntelet edellämainittua bändiä, pitää sinun sietää melodista kuolonmetallia. Ja jos et siedä, ei se haittaa. siirryt vain seuraavan HYVÄN levyn pariin. Nää on kaikki mielipidejuttuja. Meikän mielestä on todella kova lettu.
Rekisteröitynyt 19.09.2008
11.12.2008 klo 12.58
Kirjoita kommentti