Smart People
Ensi-ilta: | 03.12.2008 |
Genre: | Draama, Komedia |
Ikäraja: | 11 |
Smart People kertoo Lawrence Wetherholdista, Dennis Quaidin näyttelemästä viisikymppisestä opettajasta, joka yrittää saada kirjansa julkaistua. Lawrence ei voi sietää opiskelijoitaan, joiden intohimona ei ole kirjallisuus, vaan arvosanat. Samaan aikaan mies itse haaveilee ylennyksestäkin, vaikkei hän suhtaudu intohimolla mihinkään. Lawrence on kahden teinin yksinhuoltaja. Tytär Vanessa (Ellen Page) on onneton, koska onneton isä on roolimalli, minkä hän sanoo suoraan, koska dialogin kirjoittaja tykkää rautalangasta. Isä ja tytär ovat sivistyneitä, älykkäitä, kireitä ja kaavoihinsa kangistuneita. Aivojen laskentateho ei tee kenestäkään viisasta. Iskällä on vähällä jo kilahtaa – mutta kunto ei kummoista riehumista salli.
Sairaalassa Lawrence tapaa entisen opiskelijansa, Janetin (Sarah Jessica Parker). Vaikka tohtori kantaa yhä kaunaa armottomalle professorille, on hän tätä salaa ihaillutkin. Aikaan saadaan romanssi. Saman tapaturman seurauksena Wetherholdien talouteen muuttaa isännän veli Chuck (Thomas Hayden Church). Tämä Rento Heppu tarvitsee suojaa elämän sateilta, joten hän nimittää itsensä velipojan avustajaksi. Ja nyt ollaan asian ytimessä. Lawrence opettelee elämään ihmisiksi Janetia tapaillessaan. Chuck yrittää saada robottimaisen veljentyttären sikailemaan kuten muutkin 17-vuotiaat. Asiat etenevät juuri niin kuin niiden voi odottaa etenevän. Jokaisen ongelman ratkaisu on juuri se, kun sen voi odottaa olevan.
Miten kauemmin elokuva kestää, sitä selvemmäksi käy, kuinka hukassa kantava idea onkaan. Kerronta on sinänsä tasalaatuista ja lähtökohdat jopa kiinnostavia. Romanssin erikoisuus on se, ettei parin välillä ole kummoista kemiaa, vaikka osapuolet toisiinsa takertuvatkin. Lawrence on uskottava hahmo kliseisessä ristiriitaisuudessaan, lähinnä koska Quaid osaa kadota rooliinsa. Parker harvemmin näyttelemistä edes yrittää, eikä hän tähänkään teokseen syvyyttä tuo. Toki Parkerilla on filmitähden karismaa. Ellei kutakin neljästä pääosanesittäjästä katsoisi mielellään, rajatonta olisi tylsyys.
Asioita yhdisteltäessä yhdisteltävien asioiden pitäisi rikastuttaa toisiaan, vai? Draamakomedia Smart People yrittää rakentaa köyhän draamansa sellaisten hahmojen varaan, jotka ovat katsojalle tuttuja kiintoisampina versioina. Komediapuolta ei ole pultattu mukaan niinkään siksi, että nauru pidentää ikää, vaan paikkaamaan draaman aukkoja. Church oli hauska saman tyylilajin Sidewaysissa, ja epäilemättä siksi hän näyttelee jälleen katu-uskottavaa hemmoa kireiden älykköjen keskellä. Kenties Church on koko elokuvan valopilkku, mutta kun ohjaaja ja kirjoittaja eivät samaa lahjakkuutta edusta, näyttäytyy hahmo epäuskottavana, jopa ylinäyteltynä, mikä olisi komediassa okei, vaan ei draamassa. Smart People on kuvattu ennen Junoa, mikä syö terän siltä teorialta, että myös Page olisi värvätty mukaan takuutavarana. Page näyttelee jälleen älykästä teiniä, moitteetta. Kuitenkin vain yhdessä, vaatimattomassa kohtauksessa Pagen paljon puhuttu lahjakkuus oli omalla silmälläni havaittavissa. Snobimainen asenne ei automaattisesti tee teinitytöstä hauskaa hahmoa.
Rento Heppu katsoo kolmannenkin liekkiapinapaukuttelun. Fiksu Ihminen katsoo ainakin laatuelokuvat Wonder Boys ja The Squid and the Whale ennen kuin tietää, kiinnostaako sama tarina myös vedellä jatkettuna versiona.
Keskustelut (1 viestiä)
06.12.2008 klo 12.45
Wonder Boys on muuten ällistyttävän aliarvostettu, monet Fiksut Ihmisetkään eivät siitä ole välttämättä kuulleet. :(
Kirjoita kommentti