The Killers: Day & Age
Jenkkiläinen The Killers varasti allekirjoittaneen jakamattoman huomion vuoden 2004 albumillaan Hot Fuss. Bändin retroileva ja räväkän rento asenne ampui ilmoille nipun mahtiviisuja. Seuraava albumi Sam's Town oli reilummin rock ja hittipotenssi kärsi lievästä puutumisesta - monipuolisuutta ei kuitenkaan puuttunut. Day & Age pyrkii niputtamaan edellisten albumien parhaat palat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tosin uusi levy on reilummin pop. Kiekon yleisilmettä voisi asettaa Maroon 5 ja The Arkin välimaastoon. Brittivaikutteet soivat edelleen nautittavan rikkaina, tosin reilun Jenkkisuodattimen läpi puristettuna. Välillä paisutellaan kuin Queen tai Meat Loaf parhaimpina hetkinään.
Human on jopa turhan pehmeä ja pinkinpulskea, tosin ilmavat soundit tuovat mieleen menneiden aikojen Human Leaguen. Levyn täsmähitteihin kuuluu rajusti retroileva Spaceman, joka kuulostaa kuin The Ark ja The Sounds olisivat lähteneet kilpasoitantaan Jenkkiporukan kanssa - ja kertsi tekee vaikutuksen ensi vierailulla. Joy Ride on varsinainen hyvän mielen lataus, coolia jos mikä! A Dustland Fairytale paistuttelee ja maalaa suurella pensselillä. The World We Live In kuulostaa monelta mutta sovitukseen on käytetty nappulansäätötunteja. Kiekon päättävä Goodnight, Travel Well kaatuu mammuttitautiin - vastaavia taivaita tavoittelevia paisutteluita ei siedä muualla kuin Queenin albumeilla.
Day & Age on soundeiltaan ihailtavan ilmava ja retroilevan pirteä. Poppia on mukana enemmän kuin The Ark määrää mutta viisujen onnistumisprosentti kohoaa kiitettävälle tasolle. Paikoin sovituksissa lipsutaan paisuttelun ja vaaleanpunaisen maiseman puolelle. Muutamien biisien reilummat puhallinkuorrutukset tekevät vaikutuksen. Parin monikärkiohjuksen lisäksi albumi kuulostaa tarkoin mietityltä kokonaisuudelta. Mutta kevennystä The Killers ei enää siedä, muuten sanan "rock" voi unohtaa suosiolla. Hyvän mielen levy.
Human on jopa turhan pehmeä ja pinkinpulskea, tosin ilmavat soundit tuovat mieleen menneiden aikojen Human Leaguen. Levyn täsmähitteihin kuuluu rajusti retroileva Spaceman, joka kuulostaa kuin The Ark ja The Sounds olisivat lähteneet kilpasoitantaan Jenkkiporukan kanssa - ja kertsi tekee vaikutuksen ensi vierailulla. Joy Ride on varsinainen hyvän mielen lataus, coolia jos mikä! A Dustland Fairytale paistuttelee ja maalaa suurella pensselillä. The World We Live In kuulostaa monelta mutta sovitukseen on käytetty nappulansäätötunteja. Kiekon päättävä Goodnight, Travel Well kaatuu mammuttitautiin - vastaavia taivaita tavoittelevia paisutteluita ei siedä muualla kuin Queenin albumeilla.
Day & Age on soundeiltaan ihailtavan ilmava ja retroilevan pirteä. Poppia on mukana enemmän kuin The Ark määrää mutta viisujen onnistumisprosentti kohoaa kiitettävälle tasolle. Paikoin sovituksissa lipsutaan paisuttelun ja vaaleanpunaisen maiseman puolelle. Muutamien biisien reilummat puhallinkuorrutukset tekevät vaikutuksen. Parin monikärkiohjuksen lisäksi albumi kuulostaa tarkoin mietityltä kokonaisuudelta. Mutta kevennystä The Killers ei enää siedä, muuten sanan "rock" voi unohtaa suosiolla. Hyvän mielen levy.
Keskustelut (3 viestiä)
Rekisteröitynyt 04.04.2008
05.12.2008 klo 22.34
Moderaattori
Rekisteröitynyt 29.09.2007
08.12.2008 klo 11.29
Rekisteröitynyt 07.08.2007
15.12.2008 klo 19.17
Kirjoita kommentti