Apulannan tuore rieska herättää hienoista kummastusta. Bändi on lisännyt syntikkaa sekä lievää koneosaston suhinaa ja kolkutusta. Kevennettyä ja melodisempaa suuntaa kokeillaan enemmän kuin parin siivun kohdalla. Muutokset ovat lieviä, paikoin jopa piiloon jääviä viitteitä. Apulanta on kansikuvineen ottanut fiilistä tieteisfilmien maailmaan - kyseiseen taustaan uppoaa bändin reilumpi hilavitkuttimien ja härpäkkeiden kokeilu. Kaikki edellämainittu on vain kuorrutusta, bändi ei ole myynyt itseään kasvottomaksi hittitehtaaksi. Muutamissa käänteissä Kuutiossa haiskattaa CMX:n progehirvio Talvikuningas. Kuutio jää allekirjoittaneen laskelmissa Eikä Vielä Ole Edes Ilta-rieskan taakse lähinnä hienoisen epätasaisuuden johdosta. Myös kevennetty kuvasto aiheuttaa lievää hylkimisreaktiota, asiaa auttaa albumin raivoisa tehokuuntelu - levy nimittäin kestää käytössä.

Apulanta avaa Kuution törkeän tarttuvalla ja suorastaan häikäilemättömän hittihakuisella kolmikolla. Kaikki Sun Pelkosi iskee naulaa päähän, metallinen Apulanta saa punkimmasta vastineesta apuvoimia - syntikka/konetausta elää omaa maailmaansa. Vauriot vetää yläviitosen suoraan pusuttimeen, bändi tykittää listaohjuksen tajuntaan niin että tuntuu. Ravistettava Ennen Käyttöä on astetta rosoisempi ripitys, levyn raskaimmat riffikeskitykset. Airut aloittaa levyn uudestaan. Nimittäin keskitempoinen fiilistely karistaa niskastaan metallisempaa skebaa, tunnelmallinen Apis-siivu kuulostaa reilusti CMX:ltä. Elämänviiva vyöryttää kiukkuisesti vaikka melodinen puoli on vahvasti esillä. Pakkomielle voisi olla vaikka Uniklubin siivu. Freestylemeikit kuulostaa vanhemmalta Apulannalta, Kuution Palaset iskee reilummin silmää konetempuille mutta vauhtiin päästyää kuiva skebasoundi huumaa ja säväyttää. Kirous on Apulannan kevyemmän puolen tyylikäs ilmentymä - vähemmän irvistystä mutta enemmän laatupisteitä.

Kuutio herättää punkki-ja metallisydämen alla elävän kaunosielun. Muutaman siivun hienoisesti melodisempi ja syntikoilla lastattu ulkomuoto on vähintäänkin houkuttelevaa. Apulanta ei ole tehnyt suunnanmuutosta mutta pientä jippoa ja verenvaihtoa pitää oman mielenterveyden vuoksi testata. Bändi on nykyisessä iskukunnossaan melkoinen hittitehdas. Kuutiolla Toni Wirtasen lyriikat risteilevät jälleen arkipäivän realismin, taivaalle lentävien kielikuvien ja aivoista vuotavan tajunnanvirran välillä. Syvempää merkitystä on vaikea osoittaa. Soundiosastolle säädetyt yllätykset taitavat olla vain bändin sisäistä huumorin tynkää. Kieltämättä albumi jää kolmen ensimmäisen täsmäiskun jälkeen lievästi etsimään omaa linjaansa. Kuutio jättää kuitenkin terävän jälkimaun ja kestokuuntelussa huomaa kokonaisuuden kestävyyden. Apulanta tekee mitä haluaa, ja kansa sanoo jeeeeeeee.