Bloodpitin esikoinen Mental Circus mekasti sirkuksellaan bändin laajemman yleisön tietoisuuteen. Nyt yritetään irti koukusta. Kovin on sairaalloinen tämän bändin olotila. Mielikuvaa vahvistaa sairaskertomusta hyödyntävä kansitaide sekä saatekirje. Mikäli kuitenkin Bloodpit puristaa jatkossakin traumansa Off The Hookin kaltaiseen pakettiin, se voi riutua kaikessa rauhassa. Tämä albumi on balsamia haavoille.

Kakkosalbumillaan Bloodpit ottaa selkeän askeleen eteenpäin. Yli 30 biisistä raakattu Off The Hook sisältää 12 tasaisen hyvää kappaletta. Janne Joutsenniemen huomassa levylle on löytynyt bändiä tukeva soundi, jossa on samaan aikaan jopa Quuens Of The Stoneagelle tyyppistä rosoisuutta sekä Guns ’N’ Rosesin kuuntelijaystävällisyyttä. Kappaleissa puolestaan on sopivassa suhteessa 80- ja 90-luvun nostalgiaa tähän päivään päivitettynä.

Ensimmäinen sinkkulohkaisu Wise Men Don’t Cry on malliesimerkki siitä, kuinka konseptistaan irrotettuna hommasta voi kadota hohto. Edelliseltä levyltä lohkaistuun Platitudeen verrattuna sinkku sai odottamaan vaisua albumia. Off The Hookilta löytyy reilu puoli tusinaa vähintään yhtä hyvää kappaletta, mutta sen suurin vahvuus on kokonaisuudessa. Palaset ovat nyt kiinteä osa suurempaa massaa, jota ei pienien pillereiden lailla mielellään popsi. Tämä on aina hyvän albumin merkki.