Ohjaaja Mathieu Kassovitz yrittää viedä kriitikon suusta leivän sekä hanhenmaksapasteijan. Mies on kutsunut omaa ohjaustyötään Babylon A.D. yhdistelmäksi typeryyttä ja väkivaltaa. Kassovitzin mukaan elokuvastudio 20th Century Fox tuhosi elokuvan niin tyystin jo kuvausvaiheessa, ettei yksikään (!) kohtaus ole sitä mitä käsikirjoituksessa seisoo. Mitä hittoa kriitikko tähän enää sanoo?! Tässä pitää kai puolustella rainaa tehdäkseen itsensä tarpeelliseksi: vaikka se huono onkin, ei se pakaroita pahempaan kuolioon vedä kuin kaiken maailman Doomsdayt ja Resident Evilit, joiden ohjaajat ryssivät taiteellisista erioikeuksistaan huolimatta. Babylon A.D. on tiivistettyä huonoutta, muttei edes Vin "Tuttisoturi" Dieselin huonoin leffa - järjettömin kyllä, muttei huonoin.

Babylon A.D. perustuu Maurice G. Dantecin romaaniin Babylon Babies, mutta voisi yhtä hyvin olla rikkinäisen puhelimen kautta kulkenut versio draamajännäristä Ihmisen Pojat. Lähitulevaisuuden itäeurooppalaisissa slummeissa kituuttaa karu ja röyhkeä, mutta sanansa mittainen palkkasoturi Toorop (Diesel), jolla on ilmeisen värikäs menneisyys. Uskonnollinen järjestö palkkaa Tooropin kuljettamaan nuoren naisen (Mélanie Thierry) ja tämän huoltajan (Michelle Yeoh) Venäjän kautta Yhdysvaltoihin. Ikänsä eristyksissä elänyt tyttö suhtautuu raunioituneen maailman pultsareihin perin empaattisesti. Onpa hänellä hieman kummallisempiakin piileviä ominaisuuksia, onhan leffakin sci-fiä. Toorop pyrkii tekemään mitä pyydettiin, mutta varautuu pahimpaan.

Toisin kuin leffastudio tahtoo meidän luulevan, Babylon A.D. ei ole uusin Dieselillä toimiva toimintarymistely, vaan tieteiselokuva, jossa on myös hieman rutiininomaista äksöniä. Kassovitzin mieliharmin määrästä päätellen Babylon A.D. haluaa tulla otetuksi vakavasti kuin Blade Runner. "Typeryydellä" Kassovitz luultavasti viittaa siihen, kuinka elokuva onnistuu kehnon dialogin ja macho-hahmojen örveltämisen myötä tuntumaan halvalta toimintaleffalta silloinkin, kun juonta kuljetetaan eteenpäin rauhallisesti. "Väkivallalla" ohjaaja viittaa taatusti ainakin nyrkkitappeluun, joka on vähällä päättyä fiksusti, muttei sitten päätykkään. Loppuvaiheessa "typeryys" on "väkivaltaista" katsojaa kohtaan, joten ehkä Kassovitz on myöntänyt suoraan tämänkin.

Loppuun sijoittuva juonenkäänteiden sarja nostaa yksioikoisen tarinan uusille tasoille. Hieman se alkaa jo kiinnostaa, mikä logiikka kaikkeen kätkeytyy... Sitten leffa jo loppuukin - niin töksähtäen, että vain lopputeksteistä voi päätellä, ettei projektori simahtanut. Se huhu ei kuulemma pidä paikkaansa, että Kassovitz joutui leikkaamaan pois yli tunnin verran materiaalia, mutta uskottavammalta huhu tuntuu kuin se, että Kassovitzin alkuperäinenkin visio olisi mahtunut kahteen tuntiin.

Käytännössä Babylon A.D. ei ole aivan niin kamalaa katsottavaa kuin miltä saattaa kuulostaa. Kassovitz on yrittänyt tehdä hyvää elokuvaa hyvänä pitämänsä materiaalin pohjalta. Yksityiskohtiin on panostettu, minkä myötä tulevaisuudenkuva tuntuu uskottavammalta kuin tieteisroskassa yleisesti ottaen: ylilyönnit vaivaavat vain tarinapuolta. Diesel on juuri oikean roolin itselleen valinnut, ja sen verran kemiaa pääosakolmikon välillä on, että heidän kohtalonsa kiinnostavat. Kaikessa mikä on hyvää on se ongelma, että on kiusallisen selvää, kuinka kaikki voisi olla paljon parempaakin, jos sille kaikelle – tarinalle, hahmoille, kaikelle - annettaisiin tilaa hengittää.

Samat studiopomot ja lakimiehet jotka imivät sielun X-Men, Alien ja Predator -sarjoista ovat tällä kertaa potkineet ohjaajaa vuoroin päähän ja vuoroin munille koko prosessin ajan. Sci-fiä urakalla tuottavaksi taloksi 20th Century Foxilla on kumman ilkeä asenne lajityyppiä kohtaan. Neljännen X-Menin parissa tällä hetkellä puurtava Oscar-palkittu Gavin Hood on kuulopuheiden mukaan viimeisin uhri.