Kotimaisen Spinefarmin kyytiin hypännyt Backyard Babies on ehtinyt jo 20 vuoden merkkipaalulle. Ruotsin katurokkarit tekevät edelleen ulkoisesti pätevää rokkia. Rajuin kiima on hellittänyt ja punkin osalta lähestytään muutamassa käänteessä Jenkkilän rokkipunkkiemoja. Backyard Babies rähisee vähemmän ja ottaa reilummin muistumia kasarista ja hardrockista. Drool voisi olla vaikka The Soundsin biisi. Vaaran tuntu on hakusessa, Backyard Babiesin ei toivoisi liittyvän MTV-yhteensopivan musiikin taustajoukkoihin - Abandon-viisu on jo kovin lähellä pinkinpumpulista pehmopunkkia.

Bändin tuore albumi on suhteellisen sisäsiisti mutta ei missään nimessä toivoton tapaus. Vaikka rokkipunkin sävyissä on tuttuja pumpuliemon sävjä, Ruotsin ihme osaa sentään vielä rokata. Kiekon avausbiisi Fuck Off And Die jaksaa ärhennellä ja Voodoo Love Bow ottaa riffimyllyynsä kunnon Hellacopters-asetukset. Toisaalta vaikkapa Idiots ja The Ship ovat niin yksinkertaista perushöyläämistä että näitä on paketissa jo kymmeniä ja taas kymmeniä. Nomadic olisi hyvä jos viisussa olisi enemmän lokaa ja bensankatkua. Come Undone kulkee kevyesti mutta ansaitsee pisteet persiille purevasta kertsistä.

Backyard Babies tekee mukavasti rullaavaa ja hyväntuulista rokkia. Punk-asenne on entisestään kuivahtanut, keskisormi ei nouse entiseen tyyliin ja nahkahousuissakin etumus pullistelee vain lievästi. Toisaalta bändin retroileva ja siloiteltu katurokitus on mukavan kuuloista. Mutta missä ihmeessä on irvistys ja sadan voltin sähkövaraus? Albumi on hetkittäin liian turvallinen, jopa tylsä. Liian siisti ulkoasu ei sovi ilkeille rokkareille.