Barbien ja Super Marion hengessä jatketaan. Barbie on nokkela, Mario vilpitön ja Minecraft-elokuva kaheli, mutta kukin näistä leffoista on puhdas sisäpiirivitsi, koska piirit ovat niin isoja, ettei ole tarpeen ajatella potentiaalisten uusien fanien tunteita eli vesittää.

90-luvun versio olisi ollut kaivostoimintatrilleri, jossa Bob Hoskinsin näyttelemä Steve porautuu vahingossa räjähtelevien tummanvihreiden jormien luolaan. Vuoden 2025 versio alkaa pitkällä montaasilla, jossa Jack Blackin Steve ilmoittaa tahtoneensa "johonkin Minecraft-maailmaan", joten sinne hän pääsi ja siellä hän on viihtynyt vuosikymmeniä, rakennellen asioita kuten pelissä, pimpeli pom. Lyö mäntyä nyrkillä. Siitä irtoaa pala, joka kutistuu pieneksi, puun yläosan jäädessä leijumaan. Ota pala talteen, niin voit ampua sormipyssyillä isoja puukuutioita sinne tänne eli vaikka rakentaa kaupungin! "Selkeää".

Leffa periaatteessa sijoittuu videopelin sisälle, mutta asiaa ei perustella edes siten kuin Blackin Jumanji-elokuvissa. Minecraft on totta vain koska Minecraft on totta. Nyt kun elokuvat eivät oletusarvoisesti kiinnosta ketään, oletan sen yleistyvän, että vaikka alkuperäinen fantasia olisi impressionistinen käytännön syistä, leffa ei yritä selittää sitä, vaan tukea sen järjettömyyttä omin keinoin.

Jatko-osaa tai edes loppuleffaa varten ei säästellä paljoa. Steve ajautuu ongelmiin helvetillisen Nether-ulottuvuuden sikapossujen kanssa, joten maagisilla megaesineillä pelleillään, joten lisää ihmisiä saapuu Minecraftiin. On käveltävä eteenpäin ja kerättävä resursseja. Se vitsi, että yksi natiiveista päätyy todellisuuteen, mahtuu mainoksiin, mikä on sääli, sillä moni aikuinen kiittelisi, jos Minecraft-hahmoa yritettäisiin polkaista edes 45 sekuntia pidempään, kun toimintakohellus alkaa toistaa itseään. Samaistuin aina siihen, kun kiljuva keski-ikäinen punkero juoksi söpö-örkkejä karkuun, mutta koin kaavamaisen lopputaistelun eksyvän aiheesta.

Olipa Black kuullut Minecraftista tai ei, hän myy sen mahtavimpana asiana koskaan kuin paras Pikku Kakkosen juontaja koskaan. Pelin Steve on palikka. Parran muotoilusta ja toivottavasti proteesista johtuen Blackin Steve on kaksi ympyrää, mikä kertoo leffan huumorintajusta paljon jos ei kaikkea. Jason Momoa näyttelee mukaelmaa Billy Mitchellistä, jonka teki tunnetuksi kulttidokumentti The King of Kong. Billyn & mukaelman elämät pyörivät yhä sen ympärillä, miten kovia he olivat 80-luvun videopelissä. Momoa on kolli, joka aito Billy luulee olevansa, mutta samaan aikaan Momoa näyttelee pahinta pölvästiä, joka ottaa eniten osumaa. On vitsejä siihen liittyen, ettei retrosetä ymmärrä modernia videopeliä, mutta idealle ei omistauduta. Luontevasti rullaa Momoan ja Blackin sinänsä luonnosteltu bromanssi riitaisalla vaiheella. Ei ole syytä sanoa hahmoista muuta; ei pahaakaan.

Leffa ei välitä edes todellisuuden uskottavuudesta. Suomeksi dubattu versio on siedettävä, mutta kun älyvapaa dialogi koettaa viritellä aikuisten vitsejä ainakin olettaakseni, mieleeni muistuivat YouTuben väärin dubatut parodiat, mitä saatoin pitää ominaisuutena. Valitsin näytöksen sukulaislasten ehdoilla. Hyvinkin nuorta väkeä oli paikalla. Korvieni ja käymieni keskustelujen mukaan leffa ei ole "hauskin ikinä", mutta autenttisuus ja jännitys paikkaavat helposti, eli Suomessakin voi kuulla sitä innostunutta mölinää, jota somevideot parhaillaan dokumentoivat. Värikäs kuvasto huipentuu parilla aidosti makealla otoksella, ja matalan ikärajan zombiekauhu saattaa huvittaa aikuisia. Voi ei: neljä zombieta repii lampaalta villat...! Ja muovisilta zombeilta irtoaa käsiä ja muuta.

Se näkyy, että Minecraftissa on vielä vähemmän tarinaa kuin Mariossa, mutta tämä on 100% ainoa Minecraft-elokuva, jos se kiinnostaa. Olisin poistanut 10 minuuttia; mutta nautin.