Disney-animaatio on sitä vahvempi, mitä luovemmin satunnainen ötökkä on osa sankarin sielua. Frozenin Elsa kirjaimellisesti loi örisevän hirviön ja leikkisän lumiukon kuvaamaan piileviä puoliaan. Vaianan ohjaajat sen sijaan höhöttivät, että heidän kierosilmäinen Heihei-kanansa on tyylilajin historian typerin otus. Lopputulos: en edelleenkään tiedä Vaianasta muuta kuin sen, minkä hän ilmaisi hienon "minä tahdon" -laulunsa aikana 1. leffan alussa. Se tieto tuli puskista, että Vaiana on lähes yhtä suosittu brändi kuin Frozen.

Vaiana 2 on muokattu perutusta tv-sarjasta muttei yhtä tökerösti kuin Atlantis 2: Milon paluu. Leffasta vastaa b-studio, mutta rahaa paloi, ja animaattoreilla on hauskaa ilmeiden ja hirviöiden kanssa. Yökin mairealle sarkasmille, mutta kipukin hieman kutkuttaa, kun kasvoilla on myös herttaista veikeyttä ja hetkittäistä suhteellista realismia, josta animaattori kerskailee kollegoille kiikkutuolissakin. Fysiikan lait ja editointi takkuilevat toisinaan, jos kultasilmä ottaa tämän "Disneyn klassikkona". Selkein romahdus on se, että Lin-Manuel Mirandan paluu musiikkipuolelle ei edes tullut puheeksi tuotantohistoriasta johtuen. Kun Dwayne Johnsonin rölli-örinä on lauluista menevin, parantamisen varaa jää.

Kauan sitten paha myrskyjumala upotti Motufetu-saaren, joka oli tärkeä keskus eri saarten kansoille. Motunui-saaren Vaiana tahtoo löytää naapurit, ja maaginen tietoisku vielä uhkailee sukupuutolla, jos hän ei onnistu. Sääli, ettei näissä ole enää romantiikkaa: jos Vaianaa vikittelisi kotisaaren Gaston, mutta hän tapaisi eksoottisen pojan, tämä olisi selkeä tarina geenipoolin laajentamisesta. Jos moista satua virittelisin, vaihtaisin saarten nimet päikseen, ja palkkaisin Samuel L. Jacksonin hokemaan, että hän on saanut tarpeekseen näistä motufetulaisista.

Mukana on Jacksonille sopiva kärttyinen ukko ja pari muuta veikeää tyhjän panttia, joiden kanssa Vaiana lähtee veneilemään eteenpäin. Mukaan liittyy Johnsonin puolijumala Maui. Kun kookospähkinäkohtaus on kierrätetty, he päätyvät vastaavaan luolaan, jossa lohikäärmetaudista kärsivä rapu majaili viimeksi. Loppu on erisävyinen, kun kyse on ihmiskuntaa uhkaavasta pahiksesta eikä Fantasia 2000:n luonnonsuojelukohtauksen kopioimisesta, mutta taso ei nouse, enkä edes tajunnut homman pointtia. Itsetunto-ongelmat lähinnä mainitaan. Tiimihenkeen liittyvät alleviivaukset kaipaisivat pari jaksoa sitä tv-sarjaa. Tarinaan kuuluu merennoita, mutta roistot eivät saa yhteensäkään yhden Disney-roiston kaipaamaa tilaa.

Merennoita toi mieleeni Ursulan siskon Pieni merenneidon jatko-osasta. Maksoin siitä, Milon paluusta ja vastaavasta kamasta 20 euroa kappale 90- ja 00-luvuilla, joten tunsin tarvetta lyödä päätä seinään, vaikka tämä kierrätys on silkkisempi. En ole katsonut ykköstä aikoihin, ja tosiaan nautin kakkosen kasvoanimaatiosta, mutta oli mielenkiintoista pohtia, onko Vaiana varmasti animoitu samalla asenteella, sillä persoonallisuusvajeesta kärsivä sankaritar muikistelee melko satunnaisesti toisinaan, ja piirrettyjen jatko-osien aikana vaihtunut animaattori oli ilmeinen vika.

Muuta? Sisäsiittoisesta saaresta johtuen aloin muistella pilakuvia brittien ulkonäöstä. Hauskaa oli?! En suosittele tätä, mutta suosittelen tarjouksia tyyliin Disney+ kuukaudeksi kahdella eurolla. Kyse on mainosversiosta, eli jouduin katsomaan 12 sekunnin mainoksen tästä leffasta ennen tätä leffaa.