Dream Theaterin uutuusalbumin äärellä on helppo olla innoissaan. Yhtyeen alkuperäinen rumpali sekä perustajajäsen Mike Portnoy on jälleen menossa mukana, etukäteen ilmestyneet sinkkulohkaisut olivat poikkeuksellisen kovatasoisia esityksiä ja kaiken lisäksi kyseessä on teema-albumi, joka heittää kuulijan unien sekä siihen liittyvien ilmiöiden maailmaan. Nyt ei siis himmailla, vaan luvassa on todellinen syväsukellus DT-progeversumiin.

Vaikka yhtyeen 16. studioalbumi "Parasomnia" on tyylillisesti perinteistä ja tuttua Dream Theateria, kuuluvat kokoonpanossa tapahtuneet muutokset selkeästi lopputuotteessa. Kyse ei ole pelkästään Portnoyn rumpupuolelle mukanaan tuomasta monipuolisuudesta ja lennokkuudesta, vaan koko yhtye tuntuu saaneen piristysruiskeen miehen paluusta. Bändin tekemisessä ja soitossa on pitkästä aikaa kuultavissa aitoa innostuneisuutta, jonka myötä kuuntelukokemus kääntyy jo heti kättelyssä voiton puolelle.

Lisäksi tietynlainen tuttuus on käännetty onnistuneesti albumin voimavaraksi, sillä yhtye ammentaa tietoisesti menneisyydestään. Parasomnia on täynnä elementtejä ja tutulta kuulostavia sävellyksiä, jotka muistuttavat bändin aiemmasta tuotannosta. Esimerkiksi Midnight Messiah riffittelee kuin As I Am konsanaan ja monet The Shadow Man Incident -eepoksen ideoista ja kuulokuvista voisivat löytyä "Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory" -albumilta. Vaikka vastaavanlaisia täkyjä löytyy pitkin kiekkoa, seisoo kokonaisuus vahvasti omilla jaloillaan. Lainailut tuntuvat pikemminkin loogisilta. Tässä kohtaa uraa on luonnollista katsoa taaksepäin ja sulauttaa yhteen menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus.

Eikä niuhottamiselle ole muutenkaan suurempaa aihetta, sillä laadullisesti Parasomnia on parasta Dream Theateria vuosikausiin. Kahdeksan kappaleen kokonaisuus on taidokkaasti rakennettu, sävellyspuolella bändi on ollut vahvassa iskussa. Jokaiseen biisiin on ympätty niin paljon tarttuvia irtohetkiä sekä timanttisia sävellyksiä, että koukku on nopeasti syvällä kuulijan kurkussa. Albumi tarjoaa parastaan etukäteen ilmestyneellä kappalekolmikolla Night Terror, A Broken Man sekä Midnight Messiah, mutta näiden lisäksi esimerkiksi leppoisasti fiilistelevä Bend the Clock sekä albumin päättävä mammuttibiisi The Shadow Man Incident ovat myös huikeita vetoja.

Parasomnia tuntuu muutaman heikomman levykokonaisuuden jälkeen todelliselta täysosumalta. Ainoastaan yhtyeen viehtymys venyttää kappaleitaan tarpeettomasti, turha Are We Dreaming? -välisoitto sekä aavistuksen pinnalliseksi jäävä teema erottavat sen täydellisyydestä. Pienet lapsukset eivät kuitenkaan tällä kertaa muodostu ongelmaksi, sillä lopputulos kasvaa osiensa summaa suuremmaksi metallilevyksi. Parasomnia on hieno albumi, jolla Dream Theater osoittaa edelleen olevansa progekukkulan kuningas.