The Gorge on romanttinen tornipuolustuselokuva, jossa itää ja länttä edustavat yksinäiset majakanvartijat silmäilevät toisiaan ja välillään olevaa rotkoa, joka mahdollisesti johtaa Helvettiin. Traileri huipentui ilmoitukseen, että rakkauden tähden rotkoon on syöksyttävä ilman harkinta-aikaa.

Tahdonko varmasti katsoa tämän vai tyytyä kauniisiin fantasioihin? Tämä olisi paras leffa ikinä, jos (A.) tämä saisi jotakin irti erakon elämästä tyyliin Yksin Marsissa, jos (B.) tämä käsittelisi kasautuvaa kiimaa rehellisesti kuin taide-elokuva, jos (C.) tämä saisi pääparin kemiat kuplimaan, kun (D.) he tekevät strategista yhteistyötä ehkä jopa ilman dialogia, jos (E.) demonit vyöryisivät kuin Doom-peleissä ja jos (F.) tarina samalla kommentoisi politiikkaa ja (G.) moraalia ja (H.) käsityksiämme Helvetistä siten, että kaikki täsmää ja rimmaa...! Mahdotonta? Mahdollisesti.

Miles Teller näyttelee amerikkalaista ja Anya Taylor-Joy venäläisille työskentelevää liettualaista. He ovat ansioituneita tarkka-ampujia. Hallitusten salaliitto-osastot värväävät heidät vuodeksi torneihin rotkon vastakkaisille puolille. Rotko on aidattu, miinoitettu ja konetykit aktivoituvat automaattisesti, joten tornipuolustus maistuu, vaikkeivät sankarit pohdi tykkien ideaalista paikkaa vaan toimivat talkkareina. Se teoria, että rotko johtaa Helvettiin, kuullaan sankareiden edeltäjän suusta alussa.

Okei. Nyt starat kiikaroivat toisiaan. Tämä ei ole paras elokuva vielä, mutta tylsyyden pitääkin maistua hetken ajan? Romantiikkaa, hirviötoimintaa ja muuta listattua esiintyy, mutta tasapaino oli tärkein toive.

Noin puolivälissä olin koomisesti samaa mieltä kuin trailerin jälkeen. Tämä voi yhä olla hieno elokuva, mutta tämä selvästikään ei tule olemaan sitä. Sovitaan keskustelun vuoksi, että puolivälissä itselleni kelpasi kaikki. "Ei parannusehdotuksia." Toiveeni jatkosta perustuivat konkretiaan ja sivumainintoihin. Näin yhä keinot kunnioittaa lähes koko listaa (A-H), mutta en yllättynyt, kun leffa vahvistui ontoksi hömpäksi, koska ensinnäkin tiedän, ettei Hollywood ota riskejä.

Alkupuoli olisi luontevampi, jos kyse olisi yksinkertaisesti toisiaan silmäilevistä vihollisista unohdetulla raja-asemalla kylmän sodan aikana. Jos he sivuuttaisivat konfliktin, se olisi ominaisuus: ihmisluontoa ei voi rajoittaa, jne. Kun tämän leffan sankarit kohauttavat olkapäitä scifille, sen tietää, ettei scifistä tule älyllistä äkisti. Jos leffalla olisi sanottavaa, he mutisisivat ääneen päiväkirjalleen tai jotakin.

Lopussa meuhkataan lupausten mukaisesti. Vihreä kangas maistuu, mutta yritteliäs tuotantosuunnittelu paikkaa. Leffa on jopa "liian näyttävä", sillä pienempi budjetti kenties inspiroisi pitämään fokuksen pääparissa, jonka kemiaan uskoin enemmän vihjailuvaiheessa kuin lopussa. Kun on tarpeen painottaa, että sankarit ovat hämmentyneitä ammattisotilaita Aliens-tyyliin, vaistoni intti, että näyttelijät putosivat kärryiltä. Rytmiongelmat jättävät kaiken puolitiehen, mutta toisaalta koen, että lajityyppien epämääräinenkin yhdistely pitää hereillä tehokkaammin kuin moderni algoritmisaasta, josta kaiken kertoo jo traileri.

Jos peruna Teller ja na'vi Taylor-Joy saisivat jälkeläisen, se olisi 100% Paavo Väyrynen. Jos Teller näyttelisi taas Herra Fantastista, Paavo voitaisiin siittää ylittämättä rotkoa. Tällaistakin ehtii hyvin funtsia.