The Night Flight Orchestra: Give Us the Moon
"What a great time to be alive"
Kun The Night Flight Orchestra julistaa kyseistä asiaa seitsemännellä studioalbumillaan, on helppoa olla samaa mieltä. Olivat alkuvuoden kelit kuinka pimeitä tai kylmiä tahansa, tuo yhtyeen pirteä rockmusiikki valoa ja elämäniloa pahimpaankin kaamosloukkoon. Toden totta, on todellakin hienoa olla elossa!
"Give Us the Moon" on juuri sitä, mitä yhtyeeltä voi odottaakin. Tarjolla on retrolla soundimaailmalla kuorrutettu AOR kasaritrippi, joka on täynnä herkullisia sävellyksiä, tanssittavia rytmejä sekä tarttuvia kertosäkeitä. Tutuista palasista koottu albumikokonaisuus kuulostaa eheältä ja se on sorvattu kasaan poikkeuksellisen onnistuneesti. Erityisen kovan tempusta tekee se, että yhtyeen perustajajäsen, kitaristi sekä merkittävässä roolissa ollut biisintekijä David Andersson menehtyi muutama vuosi takaperin.
Traaginen menetys on varmasti vaatinut yhtyeeltä paljon, mutta tästä huolimatta Give Us the Moon toimii erittäin hyvin. The Night Flight Orchestra kaappaa kuulijan mukaansa ensitahdeista lähtien, mutta yhtyeen ote on rakastava ja hellä. Bändin ohjauksessa nautitaan elämästä sen iloineen ja suruineen, välillä nauraen ja välillä kaiken haikeutta ihmetellen. Musiikki taipuu tilanteen vaatimalla tavalla synnyttäen monenlaisia tunteita ja ajatuksia, vaikka pohjavire säilyy positiivisena kautta linjan. Todellista hyvän mielen musiikkia siis.
Monipuolisessa biisikattauksessa piisaa timantteja ja onnistumisia. Esimerkiksi rokkaavammat rykäisyt Stratus sekä Melbourne, May I?, tanssijalan vipattamaan saavat A Paris Point of View sekä Like the Beating of a Heart tai vaikkapa upealta kuulostava Cosmic Tide vetävät vastustamattomalla tavalla puoleensa kuin diskopallon kajastus tanssinjanoista bilekansaa. Kirkkaimpana helmenä kuitenkin kimaltelee katkeransuloisen tarinan kertova Paloma, jonka kertosäe on niin kaunis, että se lähes sattuu.
The Night Flight Orchestra on tehnyt viimeisimmillä levyillään monia asioita oikein. Menneitä vuosikymmeniä kunnioittava aikuisrock on kanavoitu onnistuneella tavalla mainioiden levykokonaisuuksien muotoon, jotka ovat pullollaan keikkakäyttöön soveltuvia hittivetoja. Give Us the Moon jatkaa samaa vahvaa linjaa, sillä kiekon ainoat kauneusvirheet muodostuvat venytetystä kestosta sekä muutamasta tasapaksummasta kappaleesta. Puutteet ovat kuitenkin pieniä, sillä tarjolla on linjakas albumikokonaisuus, jota kuunnellessa ei voi olla pahalla tuulella. Kaiken myllerryksen ja epävarmuuden keskellä maailma kaipaa juuri tällaista musiikkia.
Kun The Night Flight Orchestra julistaa kyseistä asiaa seitsemännellä studioalbumillaan, on helppoa olla samaa mieltä. Olivat alkuvuoden kelit kuinka pimeitä tai kylmiä tahansa, tuo yhtyeen pirteä rockmusiikki valoa ja elämäniloa pahimpaankin kaamosloukkoon. Toden totta, on todellakin hienoa olla elossa!
"Give Us the Moon" on juuri sitä, mitä yhtyeeltä voi odottaakin. Tarjolla on retrolla soundimaailmalla kuorrutettu AOR kasaritrippi, joka on täynnä herkullisia sävellyksiä, tanssittavia rytmejä sekä tarttuvia kertosäkeitä. Tutuista palasista koottu albumikokonaisuus kuulostaa eheältä ja se on sorvattu kasaan poikkeuksellisen onnistuneesti. Erityisen kovan tempusta tekee se, että yhtyeen perustajajäsen, kitaristi sekä merkittävässä roolissa ollut biisintekijä David Andersson menehtyi muutama vuosi takaperin.
Traaginen menetys on varmasti vaatinut yhtyeeltä paljon, mutta tästä huolimatta Give Us the Moon toimii erittäin hyvin. The Night Flight Orchestra kaappaa kuulijan mukaansa ensitahdeista lähtien, mutta yhtyeen ote on rakastava ja hellä. Bändin ohjauksessa nautitaan elämästä sen iloineen ja suruineen, välillä nauraen ja välillä kaiken haikeutta ihmetellen. Musiikki taipuu tilanteen vaatimalla tavalla synnyttäen monenlaisia tunteita ja ajatuksia, vaikka pohjavire säilyy positiivisena kautta linjan. Todellista hyvän mielen musiikkia siis.
Monipuolisessa biisikattauksessa piisaa timantteja ja onnistumisia. Esimerkiksi rokkaavammat rykäisyt Stratus sekä Melbourne, May I?, tanssijalan vipattamaan saavat A Paris Point of View sekä Like the Beating of a Heart tai vaikkapa upealta kuulostava Cosmic Tide vetävät vastustamattomalla tavalla puoleensa kuin diskopallon kajastus tanssinjanoista bilekansaa. Kirkkaimpana helmenä kuitenkin kimaltelee katkeransuloisen tarinan kertova Paloma, jonka kertosäe on niin kaunis, että se lähes sattuu.
The Night Flight Orchestra on tehnyt viimeisimmillä levyillään monia asioita oikein. Menneitä vuosikymmeniä kunnioittava aikuisrock on kanavoitu onnistuneella tavalla mainioiden levykokonaisuuksien muotoon, jotka ovat pullollaan keikkakäyttöön soveltuvia hittivetoja. Give Us the Moon jatkaa samaa vahvaa linjaa, sillä kiekon ainoat kauneusvirheet muodostuvat venytetystä kestosta sekä muutamasta tasapaksummasta kappaleesta. Puutteet ovat kuitenkin pieniä, sillä tarjolla on linjakas albumikokonaisuus, jota kuunnellessa ei voi olla pahalla tuulella. Kaiken myllerryksen ja epävarmuuden keskellä maailma kaipaa juuri tällaista musiikkia.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti