Better Man
Ensi-ilta: | 24.01.2025 |
Genre: | Draama, Komedia, Musikaali |
Ikäraja: | 12 |
Poppari Robbie Williams on kirjaimellinen apina elämäkertaelokuvassaan, joka kisaa tehoste-Oscarista uuden Apinoiden planeetan kanssa. Nyt ollaan asian ytimessä.
Ensinnäkin: samaan aikaan räppäri Pharrell Williams on lego omassa leffassaan, nimekkäiden naisnäyttelijöiden kisatessa palkinnoista kokovartalosuorituksilla. Ota mallia. Anna taiteelle kaikki, sillä kaikkesi ei kiinnosta kansaa nytkään, mutta on vielä mahdollista kusettaa rahoittajia ja saada kunniaa kollegoilta ja kriitikoilta. Tekoäly kykenee jo apinoihin, legoihin ja ihoon, eikä tekoälyn tarvitse olla paras vaan helpoin ratkaisu. Kun "tekotaide" lypsää viimeisen pisaran dopamiinia, joka kännykän räplääjistä irtoaa, peli on ohi.
Suhteeni Robbieen on täysin neutraali. Tiedän pari biisiä. Kun Better Man kuvailee aitoa asiaa seksisymboliksi, jonka naama kerjää nyrkkiä, nyökkään. Leffan mukaan Robbie oppi faijalta, että röyhkeästä tuhmelista tykätään. Siitä tulee jätkän aito identiteetti, mutta maanisdepressiivisesti hän myös kärsii huijarisyndroomasta, mikä kytkeytyy hyväksynnän hakemiseen etäiseltä isiltä. Robbie esitetään apinana mm. koska hänen evoluutionsa ihmisenä hidastuu, kun hänestä tulee kuuluisa nuorena.
Narsistisessa itsesäälissä ryvetään. Koetat protestoida - mutta sankari on apina. Visuaalinen paletti on laaja, mutta kun huomaat toistoa, hyökkäät uudestaan - mutta pian luovuuden purkaus taas mykistää ja sähköistää. Katsojaa härnätään hitusen, mutta alku ja jo traileri toteavat selkeästi, että tämä on ironinen manifesti: Robbie yrittää myydä itsensä uutena Elviksenä itselleen. Itsetutkiskelu, itseironia, katumus ja kehittyminen ovat pöydällä, mutta kaikki tapahtuu kukkoilijan näkökulmasta. Henkilökuva on kiehtova.
Narsismista puheenollen: uskon kriitikon moraalin pettävän, jos hän ei osaa nimetä sataa leffaa, joiden aikana hän itkee puolet ajasta, ja sittenhän viittä tähteä ropisee kotimaisillekin. Reagoin fyysisesti Better Manin kaikkiin vähänkin pidempiin musiikkikohtauksiin. Ne ovat vaihtelevia, näyttäviä ja tehokkaita, ne tiivistävät joskus useamman vuoden; leffa on sysipaskan Wickedin vastakohta. Useampaan kertaan koin, että leffa on jonkin tutun, siedettävän biisin todellinen asiayhteys, tyyliin: tiedät Memoryn jo ennen kuin katsot Catsin ja ryhdyt turriksi.
Arvostan leffan tasapainoa yhä enemmän, kun kertaan eri puolia. En nykyään väittele, mutta simuloin debatteja päässäni esimerkiksi silloin, kun kivaa tositarinaa kritisoidaan vääristelystä, mitä inhoan. Nyt vasta-argumentti on: "apina". Keskitytään satuun. Leffan mukaan Robbien maineeseen nostanut poikabändi Take That oli tekemällä tehty yritys rahastaa homoja, kunnes bändiä ymmärrettiin vilauttaa naisille. Riippumatta siitä, onko tämä totta, tämä on niin totta.
Ja silti, samalla: oletus todenmukaisuudesta tukee tätä. Tärkeän ihmissuhteen voi tiivistää lauluksi tai vitsiksi, jos kertoja osaa asiansa, mutta osaaminen on vielä helpompaa niellä, jos katsoja olettaa, että tiettyjä asioita on pakko kommentoida tositarinassa. Elämäkertojen listamaisuutta esiintyy teknisesti, mutta se ei ole mielivaltaista. Impressionismi on hallinnassa.
Apinalla on jopa palkintogaalailmeitä. Moni näyttelijä vetää uran läpi ilman aseistariisuvaa aitoutta, vaikka Oscarin voi voittaa ajoittamalla pari ilmettä oikein. A-luokan animaattorit animen ulkopuolella tähtäävät niihin ilmeisiin (ja pitävät peiliä työpöydällä), mutta edes vakuuttavat Apinoiden planeetat eivät kaiken sotimisen vuoksi kykene antamaan tällaiselle hahmolle näin lumoavasti tilaa hengittää. Idealle on omistauduttu 100%.
Johdonmukaisia asioita. 1. Michael Gracey on musiikkivideo-ohjaaja, jonka mainio esikoispitkä The Greatest Showman sisälsi lupauksen Better Manista. Kumpikin on alkuperäismusikaali (tavallaan). Kumpikin käsittelee aitoa jannua niin itsevarmasti visionsa ehdoilla, että röyhkeys vertautuu Amadeukseen, joka on suosikkielokuviani. Amadeusta ja Better Mania yhdistää myös hävytön melodramaattisuus. 2. Konsensuksen mukaan (hävytön melodraama) Les Misérables on "paras", mutta Cats on "huonoin", vaikka kumpikin leffa perustuu klassiseen lavamusikaaliin ja ohjaaja on sama, Tom Hooper. Itse rakastan Hooperin molempia. Tänään juhlin Graceyta, joka yksin maailmassa kykenee ottamaan askeleen eteenpäin mm. Catsiin nähden.
Better Man maksoi enemmän kuin Cats, ja se on vielä isompi floppi. I'm having a me party! A party by myself. A me party! I don't need nobody else.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti