Ennakkoluulo: sadistisen ja heikoista hahmoista kärsineen Evil Dead -kierrätyksen (2013) ohjaaja Fede Álvarez on ylpeä filmattuaan Alien 3:n kaltaisen leffan 32 vuotta sen jälkeen, kun kriitikot haukkuivat Alien 3:n. Álvarez hävisi vertailun Alien 3 -ohjaajalle, kun molemmat väsäsivät Lisbeth Salander -leffan, joten tasapeli olisi edistystä?

Kiinnostuin heti siitä, miten käy köyhälle tytölle ja hänen Amigalla ohjelmoidulle robotilleen, joten Alien: Romulus saavuttaa kauhusarjojen yhdeksänsien osien perustason vaivatta. Asiat eivät tästä parane, mutta näyttelijöiden suorituksissa on sen verran tunnetta, että moni kelpaisi hyvän leffan taustalle. Álvarez osaa ohjata 5 minuuttia laatua, minkä jälkeen tilanne nollaantuu. Voit pohtia hahmojen ja scifin mahdollisuuksia, antaa periksi, torkahtaa, säpsähtää ja tehdä saman uudestaan parikin kertaa.

Romulus sijoittuu ykkösen jälkeiseen aikaan. Avaruuteen siirtokuntia pykäävä Weyland-Yutani käytännössä orjuuttaa työntekijänsä. Se on niitä juttuja, joilla ei ole väliä, sillä nuorukaiset sanovat joka tapauksessa woohoo ja lähtevät tutkimaan hylättyä avaruusasemaa. Mielikuvitukseni aktivoi se, että päähenkilön robotti on suojelua tarvitseva pikkuveli, jonka on tarkoitus olla isoveli, jonka päähenkilön edesmenneet vanhemmat ohjelmoivat ilmeisen lohduttomissa tunnelmissa. Olisi sääli, jos avaruusasemalla olisi tuttuja mörköjä ja vaatimuksia roboteille. Loppu.

Toteutuksessa lupaavinta on saagaan kuuluva seksuaalisuuden demonisointi. Yksi hahmoista on raskaana. Kun hän on juossut avaruuskulleja pakoon, hän näkee jonkin puskevan läpi avaruustussusta, eikä abortti auta. Mutta: 5 minuutin sääntö. Hän ei ole päähenkilö. Näistä löytyy aina synnytykseen vertautuvaa kehokauhua, mutta Álvarezilla ei ole intohimoa eikä kärsivällisyyttä esim. haastaa Prometheuksen tiettyä kohtausta.

On aitoja lavasteita ja hirviönukkeja ja pari nostalgista editointivirhettä. Koska tiedämme, mistä on kyse, on helppo nähdä tilanteet, joissa ohjaaja makeilee liikaa ja tulee tukeneeksi hirviöiden näkökulmaa. Kun klassikko luo sääntönsä, virhekin voi mennä ominaisuutena, mutta kierrätetty kauhu ja heikot hahmot ovat kombo, joka voi luoda sadistisen vaikutelman. Pääasiallinen sivumaku on koomisuus, ainakin jos koemme haastavaksi uskoa muutamiin uusiin visuaalisiin ideoihin loppupuolella. Asiansa leffa ajaa, eikä komedia tapa, jos tykkäämme 9. osista.

Se on syy jättää 9. osa väliin, jos aiot kutsua moraalittomaksi sitä, että yksi vanha näyttelijä tuodaan takaisin tekoälyn avulla. Tekoälystä et eroon pääse, mutta kukaan ei käske katsoa ainakaan nostalgiatumputuksia. Kiintoisaa on se, että vaikka tehostetta on väitetysti paranneltu teatteriensi-illan jälkeen, se on yhä ns. amatööritasolla, koska ilmaisetkin työkalut kehittyvät vauhdilla. Kyllä ahdistaisi, jos aikoisin käyttää vuoden 2025 valmiiksi tyyriin leffani jälkituotantoon.

Yhteenveto. Alien ja Aliens panttaavat paljon, mutta elävät hetkessä painottaen sitä, miten kohahduttavaa verhon raottaminenkin on. Alien 3 on kierrätys, mutta koska se maalaa itsensä nurkkaan, Alien - ylösnousemus kehittää hupaisan oudon tilanteen, jossa kaikki on taas mahdollista. Esiosa Prometheus palveli upeana 3D-versiona kankaalla, kun et vielä tiennyt, etteivät tekijätkään tajua tarinaansa. Nyt olemme nähneet 5 typerää esiosaa ja 0 jatko-osaa ylösnousemukselle. Kuudes esiosa on tv-sarja Alien: Earth. Jos tekoäly sallii esim. keski-ikäisen Lance Henriksenin harrastaa bukkakea sen jokaisella kaudella, kaikki rummut soikoon vai ei?