Nainen putosi sillalta. Kuolinsyyntutkija ei osaa rajata, tönäisikö häntä ensin auto vai löikö uskomaton Hulk häntä lumilapiolla. Syyttäjä uskoo murhaan, koska vainajalla oli apina poikaystävänä, ja ehkä koska syyttäjä tarvitsee brändiään tukevaa voittoa vaalien alla. Valamies #2 jännittää lisätietoja, sillä hän muistaa täräyttäneensä päin peuraa tai jotakin murhailtana.

Aikaisin vahvistuu, ettei leffa ole moraalipeli vaan amerikkalainen sellainen. Kun valamies #2 harkitsee avautumista, oma juristi varoittaa, että valamiehellä on historiaa, johon järjestelmä ylireagoisi. Siinä menisi kiville elämä esikoista odottavan vaimon kanssa. Hyväksytään siis dilemma. Sivistysvaltiossa päähenkilön pitäisi kertoa totuus, ja laajempi kantani on se, että on sivistymätöntä antaa amatööreille tappavaa voimaa kuten autoja.

Epäkohtia vuoroin kommentoidaan ja vahvistetaan, joten leffa vaatii huomion, mikä on tärkeintä. Onko valamiesjärjestelmä typerä leffan mielestä? Tuomarin mukaan tapa on puutteellinen mutta paras, kun päätöksen tekevät puolueettomat pulliaiset, jotka eivät edes tahdo olla paikalla. Mitä jos he päättävät lähinnä lähteä kotiin? No, heitä on syystä 12. Kunhan yksi estää muita lähtemästä (esimerkiksi siksi, että hän on itse syyllinen), todisteita punnitaan vaihtelevista näkökulmista! Kutsuin syytettyä apinaksi, mutta hiusraja saisi olla matalammalla, jotta useimpien valamiesten jakamat ennakkoluulot olisivat loogisempia. Itsensä voi onnellisesti projisoida hahmojen väliin tällaisessa skenaariossa.

Jännäriltä jännäri kuulostaa, kun valamies etsii vaihtoehtoista tapaa tehdä oikein. Hän löytää liittolaisen mutta säikähtää, kun tyyppiä kiinnostaa totuus. Leffa on nyt Matlockin jaksoa erikoisempi, ja sanomasta voidaan puhua lisää, mutta jos elokuvalta toivoo hahmonkehitystä tai isoa tyylivalintaa kuten yhdessä huoneessa pysyttelyä, jotakin uupuu. Pääosapoika Nicholas Hoult suosii peura ajovaloissa -ilmettä, joten on lievästi koomista pohtia, miten paljon pahempi juttu ihmisen kuin eläimen yli ajaminen on päähenkilölle. Hyvää hän varmasti toivoo kaikille lajitovereille.

Suoritus ei ole huono. Toteutus ei käsikirjoitusta petä. Juorujen mukaan tämä on 94-vuotiaan Clint Eastwoodin viimeinen ohjaus, jonka tehtävä on jättää urasta parempi maku kuin onneton Cry Macho teki, joten ilolla vahvistan Eastwoodin otteet teräviksi. Dementoitunutta käpyä potkisin surutta, mutta elämänkokemus ei näy edes persoonallisuutena. Syyttäjää näyttelevä Toni Collette nousee materiaalinsa yläpuolelle, sillä koin syyttäjän kokonaiseksi hahmoksi, vaikka politiikka jää taustalle.

Leffaa tuoreempaa tietoa on se, että Yhdysvalloissa jopa presidentti on tasavertainen lain edessä, paitsi että presidentti-instituutio ei ole ja jos joku sattumalta edustaa sitä instituutiota tai vaikkei juuri nyt edustaisikaan, niin sittenhän pitää tehdä poikkeus. Leffa on laajan teeman toisessa päässä. Leffa tahtoo sanoa oikeita asioita, mutta meidät sivullisetkin on jo marinoitu Yhdysvaltain typeryydessä, eikä hienovaraisuus hömppäjuonien sivussa tunnu edistävän asioita.