90-luvun hölmö rahastus Twister tehtiin terveistä syistä: tietokonetehosteiden vallankumous oli käynnissä, joten toki hurrikaaneja piti kokeilla. Otsasuoneni jaksaa sykkiä sille, että temput voitaisiin uusia, jos joku muukin kuin James Cameron huomaisi kehityksen jatkuneen. Twister oli pakko nähdä: se oli vuoden 1996 toiseksi katsotuin elokuva. Tänä vuonna kenenkään ei ole pakko katsoa mitään. Kirjoitin tuon. Kävin vuoden läpi. Toistan: ei mitään.

Toki hauskaa on "jo" valittaminen. Tämän itsenäisen jatko-osan ohjaaja kerjää niskalaukausta? Muuttuvasta ilmastosta kertova leffa ei kuulemma halua politikoida, joten ilmastonmuutosta ei käsitellä. Kun leffan väitettiin toimivan romanssina, ohjaaja selvensi sensuroineensa pusun, koska eihän niitäkään nykyään jakseta. Ja sitten on pääosapoika Glen Powell. Teoriassa hän on hymyilevä nalle, mutta näen piirteet, jotka sallisivat hänen näytellä nuorta Putinia, Muskia, Selännettä tai muuta kokojyvämulkkua. Tämä on huonoin elokuva ikinä! Ehkä ei; ehkä kunnioittaisin ohjaajan perusteluja osittain, jos tapaisin hänet lähitaisteluetäisyydellä.

Päähenkilöt ovat taas hurrikaaneihin syöksyviä myrskynjahtaajia, jotka sanovat woohoo, mutta he myös tekevät tiedettä, kunhan se ei loukkaa konservatiiveja. Hurrikaaneja ei ammuta ydinaseella, joten leffa edustaa keskustaa kuin Väyrynen. Mielestäni ydinaseita kannattaisi kokeilla, sillä hurrikaanit vaikuttavat mytologisilta monstereilta mölistessään ja napatessaan sivuhahmot matkaan, kun sankarit ovat 10 sentin päässä. Olisi sääli, jos Daisy Edgar-Jonesin naispäähenkilö traumatisoituisi alussa kuin Ace Ventura pesukarhuonnettomuudessa, mutta sehän olisi inspiroivaa, jos hän vielä kerran palaisi tositoimiin.

Vihan ja rakkauden suhteen tiedostaen myönnän, että Powellin provosoiva pontevuus piristää leffaa, kun hänet esitellään YouTuben Stetson-junttina, joka tekee tieteestä show'ta. Hän on viimeinen henkilö, jonka tahdot nähdä, kun muistelet pesukarhuasi, tai ehkä hän onkin uusi pesukarhu, ei voi tietää. Powell on viettelevämpi kuin joutava Edgar-Jones, mutta jos olisin Edgar-Jones, yrittäisin nähdä toisen kollegan mustana Eddie Redmaynena, mutta jos olisin musta Redmayne, lataisin pornoa. Jos silmäilemme lipputulodataa ja taas ohjaajan kommentteja, länkkärijuntti pääroolissa ei ole sattumaa. Leffa on hitti vain siellä, minne planeetan seikkailunnälkäiset ääriekstrovertit muuttivat. Jos takapihallasi ei ole tornadoja näkynyt, isovanhemmillasi saattaa olla sisäinen maailma.

Woohoo! Jiihaa! Woohoo! Jiihaa! Woohoo! Jiihaa! Woohoo! Jiihaa! Tämä kaikki on tarkoitus lukea. Woohoo! Jiihaa! Woohoo! Jiihaa! Woohoo! Jiihaa!

Romanssina leffa ei toimi; en tiedä, mitä luin aiemmin. Pääasiassa koetin etsiä mainitsemisen arvoisia tehosteita ja nähdä ne märkäkorvien silmin, mutta koin kokevani jonkin sinänsä modernin tv-sarjan episodin kauden puolivälistä. Katsoisin kernaammin 2010-luvun tyylisen 3D-väärennöksen 90-luvun Twisteristä edellisestä, jotakin sentään yrittäneestä 3D-telkkaristani kuin tämän tortun planeetan isoimmalta kankaalta. Miten rappiolla ala voi olla? Ala on niin rappiolla, että jos samat ihmiset olisivat olleet vallassa vuonna 1896, lyhytelokuva "Juna saapuu asemalle" olisi toteutettu radiokuunnelmana tai ehkä ortodoksisen kirkon ikonina.