Jyrähdän ilman sarkasmia: leffan on paras tarjota mehiläistarhausta. Tiedän tarhurin olevan peitehomma agentille, mutta tiedämme Jason Stathamin olevan kovis, joten hän saisi olla sitä eri tyyliin. Batman Beginsin huipentumiin lukeutuu kirjaimellinen lepakkokohtaus, joten ylitetään se? Beezy Bear on historian parhaita lyhytelokuvia ja täynnä kekseliästä mehiläistarhaustoimintaa, joten se ei toimi vitsinä, jos leffa "härnää" "tylsällä ammatilla" "mutta onkin kova" eli samaa potaskaa kuin aina.


Statham puuhastelee pörriäisten kanssa, kun suloista mummelia puijataan tietokoneviruksella. Huolehdi mummeleistasi: varmista, että leffojen mairean provosoivat kohtaukset tuntuvat epäuskottavilta. Alku provosoi riittävästi, jotta konnat kelpaisivat uhreiksi Saw-leffaan, mutta älä muistele, miltä joku Van Dammen Lionheart tuntui, kun olit 13, tms. Ottaisipa Statham nyt purkin hunajaa ja kiitospäivän kalkkunabasterin, ja-...!

Karatea hän harrastaa, pysäyttämättömään supersankarityyliin. Se ei ole huono voimafantasia. Se on, jos hän tappaa kyttiä, mutta on haastavaa analysoida moraalia, kun suusanalliset viittaukset mehiläisiin pyörittävät silmiä, ylläpitäen pettymystä mehiläistarhauksen vähäisyyteen. Statham huolehtii parvesta! Kuulemma mehiläiset ovat tunnettuja sooloilijoita! Perusleffa tämä on. Perustähdet tulevat perustoiminnasta, joka menee asiakaspalveluna, vaikkei tämä ole moderni, stunttimiehen ohjaama manifesti. Voimafantasia ukosta, piste, jättää vähemmän tilaa valittaa kuin esim. kunnianhimoisempi mutta sirpaleisempi äijäily The Ministry of Ungentlemanly Warfare.

Pari riviä lyhyempi tämäkin satu voisi olla, mutta mittakaavan paisuminen ehdottomasti tukee toimintakiveksen heilumista visuaalisesti & vitsikkäästi. Perusnilkkien piekseminen johtaa salaliiton avautumiseen, ja sehän on jo eskalaatiota, kun ruudulle saadaan supernilkki Josh Hutcherson ja aristokraattinilkki Jeremy Irons, joka on aivan liian hyvä tähän.

En tiedä enää, mitä on ohjaaja David Ayer. Hänellä on tiettyä katu-uskottavuutta varhaisten töiden kuten Training Dayn käsikirjoituksen johdosta, mutta Suicide Squadin ja Brightin rasittavuuden jälkeen hän kenties välttelee riskejä. Ayerin persoonallisuus näkyy muutamissa öyhöttävissä rivipahiksissa, mikä on neutraali huomio.

Vanhan vitsin mukaan Seitsemän-leffalle olisi pitänyt tehdä jatko-osa nimeltä Kahdeksan, jossa etsivä oivaltaa murhaajan mieltyneen Lumikkiin ja seitsemään kääpiöön, kun joku tapetaan uneliaisuuteen, toinen jöröyteen ja kolmas omenalla. Vitsi toimii, koska Seitsemän kunnioitti kärkevää teemaansa niin elämyksellisesti. Miksi se on näin vaikeaa?