Alkuvuoden kolmesta "Imaginary Friends" -leffasta Imaginary on se, jonka joku katsoo vahingossa. Tämä on huono ja kauhua, muiden ollessa perheystävällisiä. Animeversio The Imaginary (arvostelu) on erinomaisen viihdyttävä, ja Ryan Reynoldsin IF - ihmeelliset frendit on olemassa. Jokaisessa lapsuuden mielikuvitusystävät paljastuvat aidoiksi.

Tai ehkä näitä on neljä, inttää Imaginary itse puhumalla Inside Out -saagasta toistuvasti. Voi pojat, viittauksia. Yksi hahmoista on mielikuvitushahmoille teekutsuja järjestävä Alice (= Liisa). Keskeisin hirviö on nalle. Mainoskampanja alkoi samana päivänä kuin saman firman nallekauhu Five Nights at Freddy's debytoi. Hei, tunnemmeko muita Freddyjä? Supernokkelasti Imaginary sijoittuu Elm Streetille. Tiedossa on varmasti mielikuvitusta!

Aloitus toimii, jos tahdomme kysyä "mitä nyt taas", kun leffa sanoo "böö". Nainen näkee painajaista menneisyydestään. Mukaan tunkee hirviö, josta hän on jo tehnyt satukirjoja, joten ei hätää? Hän on kahden tytön äitipuoli, joka on saamassa yhteyden nuorempaan, mutta teini on teini. Uusperhe muuttaa naisen lapsuudenkotiin, jossa traumat vaanivat, joten veikataan, että paha äitipuoli -kliseitä kommentoidaan äitipuolen näkökulmasta. Väärin. Kaikki on pakotettua. Tämä on näitä, joissa hahmot adoptoivat pöhköt ideat persoonallisuudekseen heti ja keksivät itse lisää sääntöjä. Ja mitä? Onko tuolla mummo? Onko hän uhka vai mahdollisuus selittää ja selittää, että kaiken täytyy olla totta, koska ei joku mummo tietojaan Tik Tokista hae?

Kuvittele piltin järjestävän teekutsut pehmolelulle. Haukotko henkeä haltioituneena, kun lapsella on mielikuvitusystävä? Nyt varmasti myös purkautuu kirjoittajan blokkisi, joka sinulla on, sillä elokuvista oppii, että ihmiskunta koostuu kyvyttömistä luovan alan ammattilaisista. Ja mikset olisi kirjoittaja, kun voit kirjoittaa lapsen horinoista ja siitä, kuinka keksit kirjoittaa lapsen horinoista. Kun tajuat, että lelu ja mielikuvitusystävä ovat perinteisesti eri asioita, sehän on lisää valmista dialogia. Helppoa rahaa. BÖÖ!

Örkkejä pihdataan enimmän aikaa, mutta leffa ehtii mennä pidemmälle kuin tositarinat levitoivista katolisista. Jos listaisin 15 leffaa, jotka menevät yhtä pitkälle, spoilaisin jotakin hyvää. Muutamassa BÖÖssä on energiaa, mutta muusta kuvastosta en löydä suhteellisiakaan ansioita. Budjetti on sama kuin viimeksi katsomallani ja varsin tyylikkäällä Monkey Manilla, mutta Imaginary lähentelee kirjaimellista kesäteatteria, jonka tehosteita ja pökkelöitä, suurpiirteisiä suorituksia kannattaa seurata takarivistä tai aidan raosta. Leffa olisi parempi helposti ja ilman mainittavia lisäkustannuksia, jos ohjaaja painaisi print screen jokaisen nallepönötyskohtauksen (10 kpl?) lopussa ja käskisi tekoälyn tehdä kuvalla jotakin.

Viimeinen näytös on riittävän yritteliäs ja huono palvellakseen tahattomana komediana, jos olet perso itkunaurulle. Matka on uuvuttava, mutta kun on riittävästi sähellystä, esimerkiksi siitä tulee "ominaisuus", etteivät kankeat näyttelijät ole samalla aallonpituudella.