Jos aistit oudon imelän hajun makuuhuoneessani, kyseessä on Bing Bong -figuurini. Siihen on juurrutettu tujakka hattara-aromi, mutten koskaan luopuisi Bing Bongistani. Tämä ei ollut huumeviittaus. Jutuista tulisi levottomia, ellei Ahdistus auttaisi ehkäisemään lukijoiden tulkintoja.

Inside Out on paras tietokoneanimaatio. Tapa jolla mieleen kurkistettiin oli persoonallinen ja vakuuttavampi kuin vääristyneinkään nostalginen muisto Olipa kerran ihminen -tyyppisistä vastineista. Fantasiapuoli oli sekä surrealistinen että tasaisesti samaistuttava ja vetoava - vain virallinen surrealismivitsi poislaskien. Fantasia tuki niin hyvin arkirealismia, että karkaamista harkitsevan tytön mielipaha näyttäytyi eeppisempänä kuin keskimääräiset kertomukset maailmanlopusta.

Jatko-osa toistaa samaa heikommalla menestyksellä kuten Jotakin etsimässä 2 ja Ihmeperheen pää ihmeilee yksinään 2. Hyvä uutinen on se, ettei korkeammalta putoava Inside Out 2 putoa pidempään.

Teini-iän alku on täydellinen idea kakkoselle, oivalsi ykkönen. 12-vuotias Riley-tyttö ei enää muutu, myhäilivät tunneoliot. Nyt 13-vuotias Riley siirtyy äkkijyrkästi teini-ikään, kun hänen pitäisi tehdä vaikutus uusiin ihmisiin lätkäleirillä. Tuttujen silmissä hän muuttuu eri ihmiseksi. Mitä tapahtui? Ahdistus.

Ahdistus on neuroottinen oranssi menninkäinen, joka tarkoittaa hyvää yrittäessään varautua kaikkeen. Hän on eri asia kuin vanha Pelko, koska niin sanotaan. Pelko tosin kertoo olevansa samoilla linjoilla. Voin puolustaa ideaa. Jos joku näistä on vastuussa sosiaalisista kuvioistani, niin Ahdistus eikä Pelko: en pelkää mitään paitsi ahdistuvani lisää. Toisaalta ykkönen ilmaisi, että kaikkien päästä löytyy 5 perustunnetta, jotka kehittyvät iän myötä. Idea oli puhdas. Kaupallisessa mielessä on helpointa esitellä uusia nassuja ja toistaa rutiini tunteiden tappelusta, mutta olisi loogisempaa, jos vanhat 5 hahmoa kokisivat murrosiän Rileyn kanssa.

Kateus symboloi epämääräisesti tavoitteita, joihin myös Ahdistus tähtää. Nolous kaatuu ohjauspöydälle, jos Ahdistus epäonnistuu. "Ennui" eli piittaamattomuus on Haluatko miljonääriksi -tyyppinen oljenkorsi, jolla Ahdistuksen mokat voi sivuuttaa kerran tai kaksi. Eh.

Yleisellä tasolla teini-iän tunteiden epämääräisyys on ominaisuus. Leffa sijoittuu jälleen lyhyelle aikavälille, joten toki teini voi hetkeksi menettää kyvyn kiukkuilla ja surra, jos hän ahdistuneena ja kateellisena teeskentelee. Jos käymme teoksen läpi kohtaus kohtaukselta, alkavat tunteiden päällekkäisyydet haiskahtaa samalta kuin uusi shakkinappula nimeltä Kentauripiispa.

Tämä typerä lause on yleispätevä: tällaisten täytyy toimia lähinnä tunnetasolla. Ei ole uutta Bing Bongin tasoista jytkyä, joka veisi meidät kuuhun saakka, mutta tekijät ovat kiinnostuneita Ahdistuksesta, joten hän toimii. Uusi kävelyreissu mielen perukoille ei tarjoa todellisia uudistuksia visuaalisestikaan, mutta unihiekkatyyli on yhä nätti, maailma on yhä kiehtova ja irtovitsejä piisaa. Muutamat herkät kohokohdat manipuloivat miellyttävän taitavasti, ja pillitän koko ansioluettelolle, kun luovuus ylittää veteen piirretyn viivan.

Hieman tyhmä leffa on. "Tyhmä" ei tarkoita sitä, etteikö leffa kisaisi vuoden 2024 fiksuimman leffan arvonimestä (Godzilla x Kongin kanssa?!), mutta edellistä osaa en muista kiusanneeni parannusehdotuksilla.