Japanilaiset kenkkuilivat toisessa maailmansodassa. Kenkku ydinase eliminoi sisun. 10 vuotta myöhemmin ydinenergiaan kytkeytyvä Godzilla iski Japaniin. Godzilla kehittyi Japania puolustavaksi sankariksi, kun Japanista kehittyi arvostettu sivistysvaltio. Miten älyllistä on esittää kuudennessa uudessa versiossa, että Godzilla iski Japaniin heti ydinpommien jälkeen? Varmasti antaisin 5 tähteä teokselle, jossa japanilainen äijä uhoaa suu vaahdossa, kunnes hän nousee pöllähtäneenä raunioista, jolloin hän hallusinoi näkevänsä Godzillan, minkä johdosta hän kiljuu kuin pieni eläin mankelin välissä, mikä jatkuu vuosia, kunnes hän ryhtyy piirtelemään sarjakuvia supervoimakkaista pyllistelevistä koulutytöistä, mikä tuo hänelle kansainvälistä suosiota. Ennen lopputekstejä hallusinoitu Godzilla näyttää hänelle yläpeukkua, joten viimein hän hymyilee... #japani

Godzilla Minus One on banaalimpi versio tuosta. Päähenkilö on kamikaze-lentäjä, joka ei uskaltanut rysäyttää. Hän näkee Godzillan, kun se on vielä normaali dinosaurus. Kun hän palaa raunioituneeseen Japaniin, hän sympaattisesti / banaalisti perustaa uusperheen: muuan neiti suojelee orpoa vauvaa ja kaipaa tukea. Rivien välistä löytyy olennainen. Nuori sotaveteraani kärsii alemmuudentunteista, joten hän tarttuu uhkarohkeasti tilaisuuksiin päteä, mutta hänen pitäisi oppia olemaan kokonainen yksilö eikä "rohkea" japanilainen kamikazepilotti 40-luvulla. Näyttelijät ovat kyseenalaisia ja hahmot ovat korkeintaan kaksiulotteisia, mutta leffa vaikuttaa vilpittömältä harrastaessaan hysteriaa ja melodraamaa. Tunnetason totuuksista eri mieltä olevien aivopuoliskojeni keskustelu kulki tarkalleen näin:

- Hattoro hirohito kamikazeee...!?
- Tiedän.

Päähenkilö saa töitä merimiinojen raivaajana. Aasinsilta sallii esitellä varhain pöllähtäneen professorin, joka suoltaa turhia selityksiä, teorioita ja strategioita, joista elokuva vaikuttaa koostuvan vähintään puoliksi loppua kohden. Ihmissuhteet eivät saa tarpeeksi aikaa. Jos huomaat, että se olisi ideaalinen asetelma myös 200-osaiselle teinimangalle, että poju saa noin vain perheen, muttei uskalla vikitellä "vaimoaan", draaman arvostaminen saattaa tuottaa vaikeuksia.

"Godzillan pää" kohdataan merellä kuten toivoa sopii eli yksilöiden näkökulmasta ja silti paisutellusti. Godzilla iskee myös suurkaupunkiin jo ennen huipennusta. Kuvailen tehosteita paskoiksi vain koska ne palkittiin Oscarilla. Ne ehdottomasti toimivat, mutta rajoitteet näkyvät, joten se on taas yksi Hollywoodin kuolinkorahdus, että ammattilaiset juhlivat silkkaa kustannustehokkuutta. Hattua saa nostaa, mutta Oscarin voi yhtä hyvin heittää teokselle Godzilla x Kong: The New Empire, joka on hitti monien floppien seassa lähinnä siksi, että on halvempaa tehdä näytellyksi elokuvaksi brändätty keskibudjetin animaatio voltteja heittelevillä jättihirviöillä kuin uskottava versio Minus Onesta.

Jos ajattelit siemaista viiniä ja pohtia, mitä autistisesti tekstitetty aasialainen filmi sanoo ihmiskunnan historiasta, muista vetää pohjat ensin. Useimmat täkyt ovat tuttuja. Huippukohdissa soitetaan tuttua musiikkia. Turhauduin odottelemaan sen selventämistä, onko Godzilla puhdas pahis vai väärinymmärretty puolijumala, eikä se johdu pelkästään uudesta, viihdyttävästä amerikkalaisesta jatkumosta. Kaikki versiot on nähty. Heitetään se voltti ja eletään vähän? New Empire on parempi elokuva vuonna 2024 ensisijaisesti siksi, että se ymmärtää - noin 500:n samanlaisen sotkun jälkeen - tehdä nimihenkilöstä (King Kongista) päähenkilön, jonka absurdia näkökulmaa avataan.