Reilu nelikymppinen Sharleen Spiteri on tunnettu Texas-yhtyeen laulajana. Skotlannissa synnytetty yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa 1989, Red Book löytyy elinkaaren toisesta päästä vuodelta 2005. Sharleen Spiteri on sooloalbumillaan ottanut suuntaa menneisiin päiviin. Melody etsii vahvasti fiiliksiä Motownin aarteista - henkevää soulia ja pehmeää poppista. Diana Ross ja The Supremes, The Shirelles, Dusty Springfield, Nancy Sinatra - ranskalaista henkäystä tyyliin Francoise Hardy/Gainsbourg...luonnollisesti jäljet johtavat väkisinkin Amy Winehousen puhki kehuttuun Back To Black-albumiin ja tuoreempaan listakomeettaan Duffyyn. Sharleen ei äänellään pärjää Amylle tai Duffylle, tyylitajussa kylläkin.

Albumi on niin tasapainoinen ja mietitty kokonaisuus että ajatuksella työstetty vanha jälki alkaa jo kääntymään itseään vastaan. Kun joissakin viisuissa on jopa "aitoa rahinaa ja kohinaa", mennään lähelle turhaa oman työn korostusta. Mutta, biisit kuten I'm Going To Haunt You ja Don't Keep Me Waiting ovat niin vetävää menneen ajan tunnelmaa ettei kritiikki pure vaan hymy valtaa ilmapiirin. Biisit eivät pelkästään kuulosta vanhalta, ne myös tuntuvat vuosien takaisilta vinyyleiltä pomituilta klassikkoviisuilta. Menneiden päivien soundia ei ole väkisin liimattu vaan kokonaisvaltainen äänimaisema on kuin 50-ja 60-luvun mustavalkoisesta leffasta. Sharleen Spiterin ääni osoittautuu heikoimmaksi lenkiksi. Vaikka vokaalisuoritus on mukavan värikäs ja elävä, paikoin kaipaisi lisää intoa ja paloa - Sharleenin ääni jää hetkittäin varjoon. Viisumateriaali on kautta linjan tasalaatuista ja laadukasta, suorastaan coolia. Soittopuoli ei ansaitse muuta kuin hehkutusta - vaikka parissa kipaleessa ollaan lähellä sokeriähkyä. Poppi ottaa liikaa sananvaltaa soul-näkemykseltä.

Sharleen Spiteri ei yritä toistaa Texas-aikojen säveliä. Melody on sinulle, joka ihastuit Amy Winehousen soul-diivailuun. Tosin Sharleenista puuttuu Amyn räväkkyys ja sielukkuus, Sharleen on enemmän pop. Melody on albumi, joka ei vanhene syksyn lehtien vaihtaessa väriä. Sharleen Spiteri ansaitsee ainakin kolmasosan Amy Winehousen nauttimista myyntimääristä. Toisaalta, Amyn värikäs ja ristiriitainen persoona saattaa olla juuri se jokin, joka sytyttää hyvän albumin lopulliseen loistoon. Onko Sharleen liian kiltti...