The Last Voyage of the Demeter on turhuuden huippu. Modernin kirjallisuuden kuluneimmasta wc-paperirullasta on riuhtaistu arkki, johon koko leffa perustuu. Kierrätys on inhimillistä, mutta tekijänoikeudet eivät ole. Niiden tulisi raueta kun tekijä kuolee tai 5-10 vuotta luomisen jälkeen. Silloin mm. Demeter ja eroottinen trilleri kohtauksesta, jossa Nalle Puh jumittuu kaninkoloon, olisivat isomummosi lapsuusmuistoja. Sinä ja minä odottaisimme, öh, jonkin oletettavasti olemassa olevan modernin idean ensimmäistä kopiota emmekä Höyrylaiva Ville -kauhua.

Demeter on purjelaiva, jolla Dracula kärrättiin Englantiin. Autuas on – ei puupää vaan – todellinen erakko, joka tuntee Draculan, muttei jokaista yksityiskohtaa ja kulttuurin nykytilaa. Jos hän katsoo Demeterin (tai esim. Preyn) ja oivaltaa omaan tahtiin, mistä on kyse, niin jukopliut, jekullehan kehtaa hymyillä, kun "jo hahmot toimivat" (eli tekninen toteutus on sitä mitä aina). Käytännössä Dracula on "myyntivaltti". Leffa floppasi, joten suoratoistoversion nimessä on Dracula-sana, vaikka kaikki Draculat floppaavat.

"Saatanallinen herrasmies" on vain tulkinta Draculasta. Nyt ruumassa muhii nälkäinen peto, joka osoittaa pirullisen asenteensa toisinaan. IMDb:n triviassa versiota kuvaillaan Nosferatun henkiseksi eli Draculan satavuotiaan kopion kopioksi. Klonkku se on. Uhkaava se ei ole aikuisille, joten ajattele vapaasti Serkisin, videopelin tai saunan Klonkkua.

Tiedämme kaikkien miehistön jäsenten kuolevan. Toki on mahdollista, että leffa keksii, miten leffaa varten keksitty kiintiöräppäri, -nainen ja/tai -lapsi sittenkin pakenee. Kulttuurisotien aikakaudella on välttämätöntä selventää, että juhlisin leffaa, jossa Dracula eheytyy ihmisenä päädyttyään vahingossa homoristeilylle.

Tällaisen arvostelun kirjoittaisi trailerin ja 10 minuutin perusteella, joten koetan opettaa lukijat vaatimaan jotakin spesifististä, jotten syyllistyisi siihen. Kun naispuolinen jänis löytyy, se klisee mainitaan, että nainen laivalla tuottaa epäonnea. Myös oppinutta tummaa miestä syytetään kriisistä. Osaan sanoa, että vaikka teemoja jatketaan parilla sanalla, kukaan ei vakavissaan tule väittämään niitä relevanteiksi, joten: katsoin leffan.

Mitä vielä? Pih.

Francis Ford Coppolan Dracula on minun Draculani kiinteästi. Rakastan mm. 30-luvun Frankensteinia, mutta 30-luvun "taskulampulla silmiin -Dracula" on huono vitsi, joka ansaitsee huonot vitsit (i vanttu sak juur plaad!). Demeterin keskeisin ansio on se, että leffa tekee Coppolan Megalopolis-uutuudesta entistä kiihottavamman. Coppola ei ole ohjannut mitään relevanttia sitten Draculan (1992), mutta inhimillisesti intohimoinen, kenties rehellisesti dementoitunut moka maistuisi makialle 2024 johtuen mm. pystyyn kuolleesta Demeteristä.

Demeter selittää, miksi muut versiot pikakelaavat Demeter-vaiheen ohi. "Mitä tämä hirviö tekisi päästessään Lontooseen?!" No vittu tarinan.