Sekaisin olisivat maailmankirjat, jos Zack Snyderin Seitsemän samuraita -tyyppinen lopputaistelu ei lainkaan viehättäisi. Ennen sitä eli kolmen tunnin ajan Rebel Moon -saaga on antitarina ja avaruusoopperoiden rimanalitus; myös verrattuna antiikkisiin pönötyksiin. Lopputaistelu on siis vielä parempi, jos aloitat siitä ja keksit itse, miksi öykkärit huutavat partikkelitehosteiden kimaltaessa. Tarkoituksella typerä esimerkki: sankarittaren mies on tylsä kuin se nahjus, jolla mukavasti muikisteleva Ed Skrein korvattiin Game of Thronesissa. Jos lopputaistelua ajattelee Skreinin kostoiskuna Thronesin kuvauksiin, taso nousee.

Hörähdin, kun kertoja tiivisti edellisen osan tapahtumat. Vain erisnimiä ja pari addjektiivia koinkin saaneeni:

"Korpraali Aatelinen oli ahne ja saatanallinen. Onneksi on sankareita kuten Pyssyr. He kokosivat tiimin taistellakseen alus Kammotuhmaa vastaan. Planeetta Emmä-tiiällä he värväsivat mahdikkaan Jur-Keleen; Alla-Pollossa arvaamattoman Ananaksen; ja Veikko Verikirveellä oli kaverikin ilmeisesti."

Ykkönen listasi sankarit, jotka nyt viljelevät maata tunnin hidastetusti. Kun pahikset viimein hyökkäävät 1800-luvun junttilaan avaruusaluksilla ja tankeilla, juntit vaikuttavat hulluilta vastustellessaan, mutta kun kaaos alkoi, menetinkin ymmärryksen siitä, mitä pahikset voivat enää tehdä. En kuvaile jyväjemmarien sotamenestystä epäuskottavaksi oman itänaapurimme taktiikoista johtuen, mutta se kuinka Snyderissä yhdistyy itsetietoisuuden puute ja muodollinen pätevyys, on myrkkyä vertauksille, fiiliksille ja jopa tahattomalle huumorille. Kuvittele Star Wars -armeijan tulittavan jonnekin eeppisesti. Nyt näemme otoksen parta-Joosepista, joka ammuskelee haulikolla takaisin lautavajansa takaa. Heh? Rebel Moon on niin uuvuttavan ontto kokonaisuus, että tällainenkin menettää charminsa.

Mainoskampanjan alussa nähtiin lady domina valtavilla sarvilla ja robotti "druidin sarvilla". Kun vaadin kaikille sarvia (uutisessa), tarkoitin että uskoin Snyderin ottavan lajityypin omakseen kukaties pinnallisilla mutta pussilakanasetin väärteillä ideoilla. Ja paskat. Hän pistää geneeriset Iron Sky -natsit hyökkäämään villiin länteen kravatit heiluen. Se robotti on hahmo verrattuna muihin sekunteja saaviin ideoihin, mutta paljonpa sekään tekee.

Snyder tuotti osat 1 ja 2 sopuhintaan, joten on turha yrittää nauttia siitä, miten paljon rahaa Netflix menettää. Vihreän kankaan aistii usein, mutta intensiivisyys on olennaisempi asia. Laajempi keskustelu juoniaukoista tuntuisi kiusallisesti juonen olemassaolon myöntämiseltä, enkä välitä listata rikoksia fysiikan lakeja vastaan, koska en havainnut jännitteitä, jotka epäuskottavuus voisi pilata. Tämän tahdon sanoa:

Isäni möläytti kauan sitten, että kalja on ilmaista, kun kauppaan vie pulloja. Kun asia tuli puheeksi, kirjoitin Copilot-ohjelmaan "kerro satu papasta, joka luulee kaljan olevan ilmaista". Copilot loi sekunneissa tiiviin ja johdonmukaisen sadun, joka erikseen neuvomatta käytti käänteenä sitä, että pappa on ymmärtänyt panttijärjestelmän väärin. Copilot myös rakensi onnellisen lopun tekemällä kauppiaasta empaattisen. Nyt kun tiedät tämän, koeta katsoa neljä tuntia ihmisen raapustamaa hevonpaskaa, jonka ainoa tavoite on tiimin kokoaminen, mutta joka ei yritäkään panostaa tiimihenkeen. "Kuin tekoälyn kirjoittama" on lentävä lause, mutta pelkästään avaruusoopperoita muistellen se on ihminen, joka ilmoitti gladiaattorin, viimeisen mohikaanin ja jedin liittoutuvan vain koska miksi ei (nämä leffat); ja joka antoi rakastavaisille identtiset naamat (Valerian); ja joka väsäsi jatko-osatrilogian vaihtamalla edellisen trilogian kohtausten järjestystä (Star Wars).

Snyderin räjähdykset ja hänen näyttelijöidensä valikoidut kidanaukomiset pitää lisensoida tekoälylle, jo vain.