Eläinkunta, tuo biologian laaja-alainen taksonominen kunta, on koko perheen elokuvien peruskalustoa ja aina toimiva konsepti lapsille suunnattua elokuvaa suunniteltaessa. Tämän on sisäistänyt myös värikylläisen Heinähattu ja Vilttitossun (2002) ohjannut Kaisa Rastimo, jonka uusimman elokuvan pääosassa tallustelee kaukasianpaimenkoira Myrsky.

Myrskyn tarina saa alkunsa vuodesta 1989, jolloin Berliinin muuri on murtumassa Saksojen väliltä. Suomalainen perheenisä Sakari Marjamäki (Janne Virtanen) löytää työmatkallaan itä-berliiniläiseltä torilta koiranpennun, jota ollaan aikeissa lopettaa. Hetken mielijohteesta isä päättää pelastaa suloisen pennun ja salakuljettaa sen perheensä nuoren tyttären, Murun, iloksi Suomeen. 7-vuotias tytär ottaa Myrskyksi nimetyn koiran rakastavaan hoivaansa heti, vaikka kukaan perheenjäsenistä ei saa selvyyttä edes sen rodusta. Valtavankokoiseksi lihaskimpuksi kasvanutta koiraa eivät lopulta pidättele perheen pihalle rakennetut aidatkaan, kun se alkaa suojelusvaistonsa turvin huolehtia Marjamäen perheestä ja erityisesti ala-astetta käyvästä Murusta. Lopulta Myrsky paljastuu kaukasianpaimenkoiraksi, joita on käytetty vartijakoirina sodissa. Rodun historia järkyttää Murua, ja samalla tyttö joutuu käsittelemään itseään suurempia asioita.

Ohjaaja Rastimon edellisiin elokuviin huomattavasti realistisempana näyttäytyvä Myrsky painottaa ihmisten vastuuta eläimistä ja niiden hyvinvoinnista. Paikoin hyvinkin voimakkaalla sanomalla varustettu elokuva ei kuitenkaan sorru saarnaavuuteen. Tärkeimmissä paikoissa kokonaisuutta kannattelee Ronja Arvilommin luonnollisen aito roolisuoritus Muruna sekä Tuire Kammion heittäytymistä vaatinut panos eläinten kouluttajana.

Myrskyn pahin heikkous paljastuu kuitenkin heti elokuvan alkumetreillä. Arvaamattomien kuvausolosuhteiden takia koko elokuva jälkiäänitettiin, mikä näkyy ja kuuluu lopputuloksessa häiritsevästi alusta asti. Elokuvan esittämä ajankuva jää myös ristiriitaiseksi. Yksityiskohtana mainittakoon esimerkiksi, että maitopurkkien etiketit vaihtuvat kohtauksien aikana nykypäiväisestä 15 vuoden takaiseen. Ikävää on myös, että elokuvan kerronnallisen rakenteen rikkoo tärkeällä hetkellä loppupuolella nähtävä, itänaapuriimme sijoittuva koiranäyttelykohtaus. Nolostuttavan irrallisen kohtauksen olisi voinut supistaa tai jättää kokonaan ainakin elokuvan teatterilevitykseen tulevasta kopiosta.

Harmillista, että elokuvan kaikille osa-alueille ei ole löytynyt yhtä vahvaa ammatillista osaamista kuin mitä esimerkiksi eläinkoulutukseen tai lapsinäyttelijöiden henkilöohjaukseen, jonka Kaisa Rastimo tunnetusti osaa.

Se mitä tositapahtumiin pohjautuvan elokuvan teknisen toteutuksen puitteissa menetetään, korjautuu kuitenkin pitkälti Myrskyn lämminhenkisellä tunnelmalla, luontevilla näyttelijäsuorituksilla ja henkilöhahmoilla. Rastimon yhdessä Marko Rauhalan kanssa käsikirjoittama elokuva on suositeltavaa katsottavaa koko perheelle, ja ennen kaikkea, kaikille eläinrakkaille.