Josie ja PJ ovat "rumia, lahjattomia lesboja" itsensä ja raivoavan rehtorin mukaan. He hipaisevat autolla koulun tähtipelaajaa, joka on itkupilli, joten on muitakin ongelmia kuin se, että toisesta tytöstä on tulossa kissatäti (ilmeinen tulkinta) ja toisesta pastorin vaimo (itsensä mukaan). Öykkärifutaajien naismenestyksestä inspiroituneina tytöt ehdottavat rehtorille itsepuolustuskurssia. Rehtorille kelpaa vaikka Fight Club, kunhan lesbot pysyvät pois jaloista. Siispä tytöt pieksevät toisiaan, kurssia valvovan maikan kaivaessa popparit esiin.

Jännitteitä ajatellen se on avainkohtaus, kun "rumat, lahjattomat lesbot" päättävät ulkopuolisen ehdotuksesta kokeilla "feminismiäkin" eli ryhmäkeskustelua, koska sehän on vielä osuvampi tapa iskeä naisia. Kohtaus muistuttaa nuorten naisten yleisistä ongelmista, kunnes toinen sankareista jatkaa improvisoitua valhettaan, jonka mukaan hän on nuorisovankilasta vapautunut gladiaattori. Suunta pysyy avoinna, kun vihje sanomasta uhrataan mustan huumorin alttarilla.

Jos tuo pitää paikkansa vielä lopussa – eli suuntakin on selvittämättä –, lupaukset on teknisesti täytetty, mutta nipottaja narisee vaatiessaan tyylitajua myös kreisikomedioilta. Yritän hyväksyä sen, että ajatuksen virta ja ylilyönnit ovat ydintavoitteita. Hahmoja kunnioitetaan riittävästi, jotta he pysyvät sympaattisina, ja huumori kommentoi yleensä jotakin aitoa, mutta lopussa se kaikki, mikä tekee tarinasta tarinan, jää haaleaksi aivopierujen johdosta.

Leffa on lyhyt. Ideoita on paljon. Ei niitä hatusta arvota, mutta perustason parannusehdotus on se, että tappeluklubin ja futistiimin arkea ja muuttuvaa asemaa pitäisi tutkia kunnolla panoksien ja vitsienkin vuoksi. Tappeluklubi tavallaan kai varastaa huutosakin tai opettaa keikistelijät arvostamaan itseään (huutosakki saa symboloida tätä, jos futis saa symboloida psykopatiaa), mutta huutosakkilaiset ensisijaisesti pyörivät muiden tyttöjen seassa. Yksi futispoika ottaa pyhäksi velvollisuudekseen vastustaa sitä jotakin, mitä tappelijat edustavat.

Selvennys: kukaan ei ole ruma. PJ näyttää siltä, että se taisi olla hänen tätinsä, joka vei vaimon Frendien Rossilta. Futispelaajien aina käyttämät peliasut ovat kärkevämpi vitsi kuin rekkalesbomaiset (?) vivahteet. Se on hauskaa, kun keskeisin maikka väittää, ettei hän ole niin tyhmä kuin miltä hän näyttää, sillä hahmo on idiootti & hän näyttää samalta kuin roolissa nähtävä urheilija yleensäkin.

80-luvun teinikomedia ja sellaisten herkullisen synkkä parodia Heathers ja pian päättyvä pöhkö mutta vilpitön teinitappelusarja Cobra Kai ovat nimenomaan ehyitä visioita. Kumpikin on kulttimaineen ansainnut. Bottoms ei ole kumpikaan niistä saati niiden ideaalinen yhdistelmä, mutta jos tuo pitää erikseen sanoa, on selvää, että Bottoms on paljon muutakin kuin kaavamaisen teiniseksikomedian lesboversio. Laadullisesti Bottoms on kutakuinkin vastaava kulttileffakandidaatti kuin Not Another Teen Movie, joka on helppo lytätä ja jolla on innokkaat puolustajansa.