Poets of the Fall -musiikoiden alter ego -yhtye Old Gods of Asgard on melkoinen erikoisuus rockmusiikin kentällä. Alkujaan Alan Wake -pelissä ensiesiintymisensä tehnyt yhtye on sittemmin ollut laajemminkin esillä Remedyversumissa, nyt heviryhmä valtaa alaa myös ihan oikeassa maailmassa. Yhtye julkaisi ensimmäisen kokoelmalevynsä "Rebirth - Greatest Hits" viime vuoden lopulla ja nähtiinpä joukko myös The Game Awards -palkintogaalan lauteilla Alan Wake 2 -pelin tiimoilta.

Tämän kaiken tiimoilta yhtyeeseen suhtautuminen vaatii tietynlaista jäsentelyä. Old Gods of Asgardin ympärille kun on luotu kaikkea mahdollista kattavasta taustatarinasta tekaistuun diskografiaan sekä kuvitteelliseen kiertuehistoriaan saakka, mutta se, miten nämä linjautuvat suhteessa arkitodellisuuteen, on taas hankalammin hahmotettava asia. Pitäisikö tässä leikkiä mukana ja ajatella, että tämä julkaisu on fiktiivisen diskografian pohjalta luotu kokoelmakiekko ihka oikelta yhtyeeltä vai tuleeko se nähdä pelkästään peleihin tehdyn musiikin soundtrackina? Harvoin sitä on musiikkijulkaisun takia näin sekaisin, mutta toisaalta tämänlainen meta-tason hämmentäminen sekä todellisuuden ja fiktion sekoittaminen ovat jotain, johon Remedyn kohdalla on jo tottunut. Joten vaikka tämänlainen pohdiskelu onkin herkullista, niin ehkä on parempi jättää ylimääräiset kerrokset pois ja keskittyä Old Gods of Asgardin levyyn puhtaasti sen tarjoaman musiikin muodossa.

Nimittäin tällä saralla kyseessä on yksi viime vuoden parhammista hevilevyistä, joka vakuuttaa biisikattauksellaan sekä monipuolisuudellaan. Vaikka tarjolla on hyvinkin perinteistä, kitaravetoista hevimetallia, venyttää Old Gods of Asgard ilmaisuaan juuri sopivasti eri suuntiin. Raskaamman tykittelyn ja räväkämmän rokkaavuuden ystäville ovat tarjolla esimerkiksi huippuvedot Dark Ocean Summoning, Children of the Elder God sekä Take Control, rauhallisempaa osastoa puolestaan edustavat The Poet and the Muse sekä Anger's Remorse. Erikoisempiakaan tulokulmia ei kaihdeta. Lähes areenarockin hengessä pauhaava Balance Slays the Demon sekä rock-oopperaksi paisuva progeilu Herald of Darkness ovat poikkeuksellisen tarttuvia kappaleita. Ja kun kruunuksi kuullaan upea The Sea of Night, on hevimetallifanilla kissanpäivät. Erinomaisia sävellyksiä, herkullisia melodioita, vaihtelevia tunnelmia sekä kerrostalojen korkuisia kertosäkeitä heitellään kuulijan niskaan sellaisella sykkeellä, että monet “oikeat” hevibändit kuuntelevat vieressä kateellisina.

Joskus tämänlaiset projektit voivat karahtaa karille, koska kontekstista irroitettaessa jotain olennaista saatetaan kadottaa. Näin ei kuitenkaan käy tällä kertaa. Vaikka monet levyllä kuultavat kipaleet linkittyvät selkeästi niihin peleihin ja kohtauksiin, joissa ne ovat alunperin esiintyneet, eivät nämä jää levymuodossa millään tavalla vajaiksi. Musiikki on niin vahvasti toteutettua, että ilmaisusta pystyy nauttimaan puhtaasti näinkin. Mielleyhtymät pelien tapahtumiin tuovat elämykseen lähinnä mukavan lisämausteen.

Old Gods of Asgard rokkaa levymuodossa(kin) hienolla tavalla ja poppoon kokoelmakiekko on ansaitusti yksi viime vuosien parhaimmista rokkilevyistä. Tämä on niitä harvalukuisia albumeita, joista ei löydä etsimälläkään mitään valittamisen aihetta. Melkeinhän tässä toivoo, että bändi veisi homman vieläkin pidemmälle ja alkaisi kiertämään lavoja ihan todenteolla. Old Gods of Asgard on liian hyvä jäädäkseen vain yhden esiintymisen ihmeeksi.