Yhden sanan arvostelu on helppo: "pikkunäppärä". Fingernails on ideaelokuva, eli matalan tason scifillä kehystetty romanttinen draama ja vienoja hymyjä tavoitteleva keskiharmaa komedia.

Vaihtoehtoisessa nykyisyydessä parit testaavat rakkauden aitouden uhraamalla sormenkynnen. Useimmat uskovat vakiintuneeseen tapaan, vaikka tulos tapaa olla negatiivinen (realistisesti?). Työtön opettaja Anna saa hommia firmasta, joka auttaa pareja löytämään potentiaalinsa ennen testiä. Tutkitusti kurssi saattaa melkein auttaa. Anna on kiinnostunut, koska hänen suhteensa on arkisesti väljähtynyt virallisesta siunauksesta huolimatta. Anna tahtoo kokeilla harjoituksia, muttei kertoa mitään tohvelisankarilleen.

Tunnelmasta kertoo olennaisen satunnainen savenvalamiskohtaus. Pyörivän saven hipelöinti on romantiikan multihuipentuma Ghost-leffassa, mutta tosielämässä alakuloiset mölkeröt saattavat ihmetellä, mitä järkeä on liata kädet staattisen hurinan tahtiin. Jos janoat vastauksia, ehkä annat tohtorin vetää kynnen irti tongeilla. Leffa ei ole lohduton, vaan toisinaan konsepti toisiaan vapaaehtoisesti haistelevista nisäkkäistä näyttäytyy teknisesti uskottavana.

Pysäyttäkää painokoneet: on lisää hurinaa, mutta on musiikkiakin. Viihdytin itseäni pohtimalla, onko leffa taustamusiikkivastainen, sillä vähintään kerran "staattinen hurina" vaikuttaa musisointia terveemmältä hahmojen senhetkisen rehellisyyden vuoksi. Joo, paljoa ei tapahdu. Anna silmäilee kollegaansa, joka silmäilee häntä. Kolmiodraama on määritelmäni mukaan "ei mitään" ilman kuvaillun kaltaisia apuajatuksia, jotka siirtävät huomion hahmojen moraalista tekijöiden moraaliin.

Kynsien vetäminen esitetään rokotusta vastaavana rutiinina, vaikka se on sitä, miltä se kuulostaa. Testi ja siihen valmistautuminen symboloivat siis mitä tahansa panijoiden psykoosia: vaikka japanilaisten veriryhmäharhoja, tai sitä, että nainen kysyy Tinderissä miehen pituutta, jolloin mies kysyy naisen painoa, minkä jälkeen ikisinkut höhöttävät kuvankaappaukselle Redditissä. Kirjoita leffa loppuun omilla ehdoilla. "Kerronta hengittää" kuten stand-up-koomikko yleisön nauraessa edelliselle vitsille.

Näyttelijät ja ohjailija kykenevät alustavasti herkistäviin hetkiin, mutta 110 minuutissa on 10-30 liikaa riippuen siitä, miten paljon ajattelimme itse kirjoittaa. Tyhjinä hetkinä funtsin mm. että on hyvä, ettei kukaan katso taide-elokuvia, sillä voisin kuvitella, että kynsien vetämisestä tulee TikTok-haaste.

Kärsimättömyyttäni ruokki perusidean puolittainen (?) junnaaminen jälkimmäisellä puoliskolla. Teoriassa Anna kyseenalaistaa dystopian säännöt kuten on tapana, mutta asia esitetään siten, kuin hän lakkaisi välittämästä faktoista, ja sehän olisi erilainen tarina nykyihmisistä, jos sille omistauduttaisiin. Kynsi-idea on vitsi, joka jossain määrin kehittyy, mutta silti löysin tilaa tiuskia, että nyt leffa alkoi uskoa ideaan itsekin. Joskus on mukavaa olla ulkopuolinen tarkkailija luontodokumentin äärellä, mutta silloin sitä pitäisi samaistua ohjaajan kaltaiseen entiteettiin.