Sawtooth Jack on vaarallinen mörkö, muttei pienen yhteisön isoin ongelma. Jackin jahtaaminen on poikien aikuistumisriitti. Homma vaikuttaa jo vartin sisään vertaukselta mm. Suomen ja Venäjän suhteesta. Kun poikia valmistellaan jahtiin, ylinäytelty keski-ikäinen mölkerö lupaa mörön kaatajalle auton. Ainoa ero suomalaisiin kutsuntoihin on positiivisuus: Suomessa asia esitetään niin päin, että pasifistin on turha haaveilla työsuhdeautosta.

Meneillään on melkoisesti. On rikkaita, köyhiä. Yksi poika ei aio tappaa. Rasismi rehottaa vanhahtavasti, leffan sijoittuessa 60-luvulle eli keskenäänkin riitelevien rasvatukkien ja sporttihirmujen kulta-ajalle. Päähenkilö on sekunda-Fonzie ja edellisen Jackin kaatajan pikkuveli. Broidi kaahasi pois ja jätti perheelle mammonaa, joten pikkuveli on alemmuudentuntoinen. Hän aikoo voittaa, vaikka jahti on häneltä kielletty. Hän hengailee tumman tytön kanssa, joka rikkoo sääntöjä myös. Useimmat pojat ovat naamiomurhaajia, mutta sankareita - mutta roistoja, mutta olosuhteiden uhreja. Hik?

Olen mukana, kun epävakautta luodaan teemoja ahmimalla. Vaikka jotakin arvaisi ja jokin tuntuisi rautalangalta, perimmäinen pointti pysyy mysteerinä pitkään. Nuori mies on lohduttomasti vailla suuntaa. Päähenkilö ei kunnioita sääntöjä, mutta jahtiin hän on fiksoitunut, koska hän ei tunne muuta. Vanhemmat ovat masentuneita virnistelijöitä. Turpiin jätkä ottaa rutiinilla, mutta "sotaan" hän tahtoo konseptia ymmärtämättä. Ei ole ilmeistä pakotietä.

Kaunis kaaos hajoaa käsiin. Kolmas näytös on "painotuksiltaan kyseenalainen", mutta loppuratkaisu on ala-arvoinen jo teknisessäkin mielessä. Esitän vertauksen, joka ei varsinaisesti viittaa juoneen. Kuvitellaan romanttisen komedian päätyvän eroon. Sankarit eivät päässeet kriisin yli. Lopputekstit. Ei mutta, hei: lopputekstikohtaus näyttää, kuinka poika lähtee kovalla kiireellä lentokentälle julistaakseen tytölle rakkautta viime tingassa! Toisin sanoen leffalla ei ole loppuratkaisua, koska yllätyksettömästä sellaisesta tehtiin epilogi "motivoituneille katsojille". Ohjaaja on - muun muassa - idiootti.

Pääasiassa kyse on toksisesta maskuliinisuudesta, vaikka selittely laimentaa hieman sitäkin signaalia. Alussa nähtävä edellisvuoden Sawtooth-jahti on melko normaali metsästysreissu lynkkauksen sivumaulla. Kun uusi jahti alkaa, se paljastuu huomattavasti kaaoottisemmaksi. Hulluuteen kiihotetut pojat uhoavat & itkevät äitiä. Melodramaattinen liioittelu on hyvästä rutiinileffoihin nähden, vaikka on piste, jonka jälkeen siihen on vaikea uskoa, että yhteisö on pysynyt pystyssä tähän saakka.

Useimmat ideat jäävät ilmaan. Vaikka toivoisimme lisää lihaa suosikkiasioillemme, tämäntyylinen kaaos saisi olla sekavampikin saatuaan tunnetason totuudet kohdilleen, niin johan maistuisivat tulkinnat - jälkikäteenkin. Korkeakontrastinen kuvasto partikkelitehosteilla osaltaan viettelee painajaismaiseen tunnelmaan, joten kylmät väreet olivat tosiasia puolivälin tienoilla. Selitellessään valikoituja totuuksia leffa maalaa itsensä tilanteeseen, jossa koko yhteisö pitäisi selittää hitusen ehyemmin.