Poskettomia & reikäpäisiä juonia punova roisto Jigsaw on jo inhimillistetty, mutta nyt hän on päähenkilö kuin Väkivallan vihollinen. Osien 1 ja 2 väliin sijoittuva Saw X on iskevintä katsoa osan 6 jälkeen. Ykkösessä Jigsaw testasi, toimiiko juoni, jos hän kuolee. Osissa 2-3 juoni eliminoi oppityttö Amandan, joka hairahtui filosofiasta. Myös Jigsaw kuoli. Osissa 4-6 oppipoika Hoffman täytti tavoitteet, mutta hairahtui Amandaa pahemmin, eikä varajuoni kyennyt pysäyttämään moraalitonta karpaasia. Osat 7-9 eivät satua paranna. Kuutosen yksi hieno piirre on se, että yleensä mystisesti kähisevä Jigsaw nauhoitti viimeisille uhreilleen viestin, jossa hän puhuu avoimemmin. Siispä looginen askel on esiosa, jossa Jigsaw on päähenkilö.

Juosten pissiminen on erikoista, kun lämpö tuntuu rinnassa: osat 1-6 tekivät sattumista, mokista ja aukoista ominaisuuksia. Olisipa tiimi niiden jälkeen ottanut esiosan mittaisen aikalisän Hoffmanin tulevaisuutta pohtiakseen. Jos "Saw X" olisi julkaistu vuosi kuutosen jälkeen, foorumiteoriat olisivat jatkaneet kuplimista - ja tekijät olisivat takuulla arponeet iskevämmän lopun kuin aito Saw X tekee.

Saw X:n keskivaihe sallii uskoa. Ensin lusittavana on viikon tv-elokuva Never Give Up: A John Kramer Story. Karismaattinen Tobin Bell tekee roolilla uutta, mutta kiintoisimmat väreet nähdään, kun tarina alkaa oikeasti. Kramer eli Jigsaw on kuolemassa syöpään. Meksikon puoskarit paljastuvat huijareiksi. Sunnuntai-iltapäivän mummodraaman aikana nähdään julisteen silmienvetokone, mikä on joko piristävän pimeää tai aito tyylivirhe. Leffa pyrkii reviirille, jossa draama saa unohtamaan hömpän, muttei tunnista edes sitä mahdollisuutta, että Amanda voisi roolipelata huolestunutta tytärtä tarinan alussa, kun hän kerran on mukana. Vihjailukin varmasti hyötyisi vuorovaikutuksesta.

Kun Jigsaw kostaa, vanhassa on uutta. Koston pitäisi olla rutiinia? Uhrit tosiaan kootaan varastorakennukseen. Jigsaw pieraisee tyhjästä ansoja, mutta labyrinttia ei ehdi tässä rakentaa, joten hän käppäilee uhrien seurassa avoimena tulevasta. Leffa on yhä alussa, joten mitä nyt? Mikä on juoni? Mikä on edes teoriassa jännittävää?

Tunnetusti Jigsaw "ei tapa", vaan asentaa uhrin koneeseen, joka tappaa, jos uhri ei (liioittelematta) leikkaa päätään auki ja poista aivokudostaan 3 minuutissa. Mytologisesti tämä psykopaatti on myös Kohtalon herra, joka suo mahdollisuuden sovitukseen julmilla ehdoilla, jotka on kirjoitettu kiveen. Saw X hyödyntää ristiriitoja, joissa fanit on marinoitu. Jokainen hetki, jona Jigsaw osoittaa empatiaa tai jättää osoittamatta, on huomionarvoinen. Hänellä on tilaisuuksia korjata sääntöjä, mutta sen ei ole tarkoitus olla tarpeellista. Leffa on moraalipeli, joka kommentoi vain sarjaa itseään. Sisäistä logiikkaa löytyy - jos ei muusta niin musiikista ja Bellin äänestä.

Ansakohtausten melodramaattisuus tukee taas tunnetason puolitotuuksia. Yleensä myös levoton rytmi estää ajattelemasta liikaa. Se on silti enimmäkseen hyvästä, että varastovaihe kulkee melkein reaaliaikaisesti. Tämä on absurdin roiston "normipäivä", jollaiset yleensä ovat parodiaa tyyliin Rick and Mortyn Scary Terry -jakso.

Algoritmikriitikot (Rotten Tomatoes -kollektiivi) pitävät tätä parhaana osana. On selvää, että pitkät saagat kouluttavat kriitikkonsa (100% kriitikoista suosittelee jokaisen tv-sarjan 2. kautta), mutta pohdin sitäkin, onko jatko-osa helpompi niellä, kun hahmojen uskottavuus lähentelee viimein saippuaoopperoita ja on joku otos postikorttiinkin. Näennäisrealismi on hauska stuntti, mutta olihan se legendaarisempaa, kun roskasarja ei tinkinyt maneereistaan, vaikka se ilmoitti puhuvansa nyt Yhdysvaltain sairasvakuutuksista (osa 6). Saw X:n kylmin valelääkäri vertautuu makusi mukaan vaikka suomalaiseen ministeriin, mutta hän ei ole lääkäri eikä poliitikko.

Evil Dead 6, Scream 7, Saw 11 ja Hellraiser 12 eivät pyöritä silmiä, joten ylipitkillä kauhusarjoilla menee kivasti. Jos väitän, että Saw on näistä paras, viittaan yhä osien 1-6 jatkuvuuteen ja impressionismiin.