Käyn kuumana vaihteeksi flunssan vuoksi, joten Guardians of the Galaxy Volume 3:n arvostelu lykkääntyy. Vartin Star Wars -pätkiin huomiokyky riittää hienosti (sivupersoona: huonosti).

Voi kun animaattorit osaavat, köh, jne. Kuvassa on kauden aloittava Sith-pätkä. Entinen sith on erakko ja maalari, joten tietokoneanimaatiota ja töherrysmäisyyttä yhdistellään somasti ja perustellusti. Pätkä muistutti VR-lasien taide- ja Star Wars -jutuista, jollainen se saisi olla.

Mennään kerronnalliseen huipentumaan. Useimmista pätkistä uupuu tunne harkitusta rajauksesta, eikä Journey to the Dark Head ole selkeä poikkeus, mutta animepätkä pääsee lähimmäksi sitä tunnetta, että aineksia voisi olla leffaan. Dark Head esittelee ennustajajärjestön, joka tukee jedejä, mutta vaikuttaa itsenäiseltä. Lupaamani huippu meni jo, mutta tarkennan:

Esiosatrilogia luokitteli jedit hihhuleiksi ja jatkotrilogia vahvisti, ettei siitä nousta. On aika esitellä Voimaa erilailla ajatteleva järjestö. Käytännössä Dark Head kulkee niin, että ennustaja yrittää sahata pahalta patsaalta pään samalla kun kiukkuileva jedi ottaa uusintamatsin sithin kanssa. Yhtä kaikki japanilaisen studion itsevarma ja energinen tyyli ruokki sitä illuusiota, että ruhossani on dopamiinia.

Paremmaksi pisti 1. kauden The Ninth Jedi. Eritoten se säilytti Star Wars -hengen, vaikka turvaväli vanhaan oli tuntuva. Yleisesti Visions on heikompi antologia kuin Love Death + Robots, koska valmiissa pöydässä ei tarvitse paljoa perustella. Vähän väliä joku pentu paljastuu avaruusvelhoksi. Sitten se hylkää perheensä ja tippa silmässä ryhtyy sankariksi, koska tätähän George Lucas yritti suositella. Han Solo vaikuttaa aina vaan suuremmalta tollolta: missään Hantsu ei muka mitään voimaa nähnyt.

Yksi yllätyskäänne on "olen äitisi". Toisen jakson nimi on "olen äitisi" samasta syystä kuin kreikkalainen tarjoilija juttelee "aa, suomipoika - Nokia, perkele". Tarkoitan tuolla sitä, että Wallace & Gromitista tunnettu Aardman-studio taisi aloittaa oman hommansa kirjoittamalla googleen Star Wars. Oi, sekö on suosittua, että pojalla on isä? Ja rallikuski on Ani? Tehdään tuplaparodia: rallikuskimme on Anni-tyttö, jolla on äiti. Red Leader! Hymyilin Aardmanin lempeälle tyylille, mutta teen niin heidän mainoksilleenkin, joten Late Lampaan & Chewien partakonepromo olisi ajanut saman asian.

Orjat kaivavat voimakristalleja kuopassa. Voi juku: se on viimeinkin tasapaksu, visuaalisesti lattea esiosa elokuvalle Starchaser: Legend of Orin, joka oli suoran Star Wars -kopion määritelmä 80-luvulla. Tunnetusti sithit saavat kristallit hohtamaan punaisina. Olisi sääli heidän kannaltaan, jos pääsiäispupun näköinen pehmolelu, jonka silmätkin ovat kangasta, kehittäisi antikorruptointikristallivoimeliinit toisessa pätkässä.

Jotenkin koin tulevani koko ajan sairaammaksi, vaikka niistin ja yskin vähemmän. Jäykän animaatiohahmon kangassilmissä on niukasti järkeä, kun tuoreen Prinsessa Peach -figuurini 3D-silmät ovat somemmat kuin ihmisillä. Nautin siitä, kuinka näennäisen yksinkertainen piirrosjälki paljasti ilmaisuvoimansa, kun vakoileva tanssijatar kieppui pitkät helmat paukkuen, mutta on sääli, ettei hän ole Sithin koston konseptitaiteesta tuttu rintava balettikatkarapu.

Olivatpa rajoitukset sopimuksissa tai sieluissa, ne ovat liian tiukkoja, kun lähes samanpituiset "visiot" syyllistyvät vastaaviin kohtauksiin ja toistuvasti laahaamiseen.