Normaali studio menee konkurssiin helpommallakin kuin ulostamalla animaatiot Atlantis - kadonnut valtakunta ja Aarreplaneetta peräkkäisinä vuosina. Ne eivät ole Disneyn parhaimmistoa, mutta ne ovat parempia kuin useimmat elokuvat: ydinkohderyhmäksi kaavailtuja nuoria poikia ei vaan kiinnostanut. Taottuaan päätään kiveen lisää Disney osti Marvelin ja Lucasfilmin. Kuhmu unohtui, joten Disney rohkaistui ja halkaisi kallonsa Ihmeellisellä maailmalla (Strange World), joka on entistä isompi floppi. Ystävänsä sekin tulee löytämään.

Jaeger on rohkea tutkimusmatkailija ja Searcher varautunut poika, jos on varautunutta tunnistaa saavutukset. Kun Searcher innostuu sähkömarjoista, Jaeger jatkaa matkaa tuhahtaen ja katoaa. 20 vuotta myöhemmin Searcher on luonut retrohenkisen utopian. "Ihmeellinen maailma" on se mesta, jonne Jaeger katosi, joten kyseessä on tuplafantasia. Selittely on silti kiitettävän sujuvaa eritoten Rayan ja viimeisen lohikäärmeen noin kolmeen alkuun nähden. Uutuus svengaa kuin hirvi viitatessaan 1900-luvun alun hömppään ensimmäisellä montaasilla, eikä se lyö tyhjää paketoidessaan simppelin seikkailun 90 minuutissa.

Jaegeria seuraava tiimi löytää luolista aggressiivisen eksoottisen ekosysteemin. Esikuviin lukeutuu Matka maan keskipisteeseen, ja on itsevalaisevia kasveja ja luovia symbiooseja, joten leffa on samalla lasten Avatar: ei typerämpi vaan värikkäämpi, koomisempi ja kirjaimellisempi versio siitä, mitä Avatar satuilee. Ihmemaa on myös kuin keijupölytetty koralliriutta, jossa ei ole vettä, mutta jossa painovoimaa kunnioitetaan vaihtelevasti ja ihmiset ovat "kultakaloja" pienempiä.

Sankarit eivät kävele eteenpäin, vaan rysähdyksen jälkeen alukselle päin, suhteiden ja sääntöjen selvitessä. On juoni ja sisäistä logiikkaa, sekä tilaa pistää hyväntuulinen koira lentämään pois kyseenalaisten kukkasten mukana. Netistä löytyy väittämiä, joiden mukaan silmäkarkkirallissa ei ole mitään nähtävää. Ymmärrän ironian. Jos et ole perso hattaradelfiininorsuille, hyvän ja huonon sävyerot eivät ole ilmeisiä, joten valitat kliseistä, kuten minä muulloin. Joko pääsen tästä kiusakseni luodusta tylsästä helvetistä? Anteeksi, jos ajoin taiteilijoita alkoholismiin todellisessa maailmassa, jossa kaikesta voi löytää uutta.

Jaeger ja Searcher ovat yhteisönsä juhlimia valkoisia alfauroksia. Saa olla sankari. Saa olla yrittäjä. Parodiamaisesti Jaeger ei vieläkään usko olevansa "perillä", joten vähän sitä voisi rauhoittua ja kunnioittaa fiksun pojan näkökulmaa. Seikkailuun osallistuu myös Searcherin musta vaimo ja homopoika, joten leffa onkin hirveää woketusta ja groomausta. Normaalisti Disney mainostaa kovaan ääneen homosekuntia, mutta nyt homous mainitaan vähintään kolmesti ja kunnolla, joten tähän se maailma loppuu, kun naiset vaihtavat sukupuolta kaapatakseen vallan kokoomuksessa ja niin päin pois. Noin muuten rempseä pojanpoika on jotakin vaarin ja faijan väliltä. Sukupolvien avainkohtaukset ajavat asiansa, mutta riitojen vitsikkyys pitää ne kaukana elämää suuremmasta melodraamasta, joka Walt Disney Animation Studios -jatkumon määrittelee. Luonnonsuojeluteema pääsee lähemmäs.

En pyri parannusehdotuksiin, vaan yleensä pyöräytän silmiä ja lyön ne pöytään, koska valittaminen virikkeiden puutteessa oli niin olennainen osa itse elämystä. Tätä leffaa en "parannellut" sen aikana, koska tiukka rytmi myy senkin, mikä on keskinkertaista. Jos pitäisi parannella, niin 3D-version pitäisi ampua lonkeroita naamaan, mitä se takuulla ei tee.