Kehyskertomuksessa monsteri kysyy, kiinnostaako kuulla satu eteenpäin kävelevistä sankareista. The Witcher -sarjasta tuttu sarkastinen bardi Jaskier tylyttää, että ei. Kun monsteri tarkentaa, että otsikko on Witcher, jää katsojan vastuulle järkeillä, innostuuko Jaskier vakavissaan.

Blood Origin on minisarja, tuhat vuotta menneisyyteen menevä esiosa, Mortal Kombat: Annihilationin uusi versio ja ihan vain keskiaikafantasia. On katalaa hirviötä, velhoa ja valtakuntaa, joten tarttis käppäillä ja liittoutua kerran per luku / kenttä. Willow-sarja on ihan lasten kamaa, sillä nyt punainen pössähtelee ja dialogi on tällaista:

"Fuck fuckity fuck off, cock off, bitch cunt, our sacred cock towers."

Mortal Kombat: Annihilation (1997) kertoo ulottuvuuksien yhdistymisestä. Hirviöt, "Hulk-muutokset" ja maailmojen törmäystä kuvaavat taivastehosteet ovat legendaarisen huonoja. Blood Origin nokittaa lähinnä paremmilla näyttelijöillä. Bloodin tehosteet olisi hyväksytty 90-luvulla, mutta se tuntuu sarjan viralliselta tavoitteelta. Hörähtelin muovihirviölle. Ei ole väliä, miten mikäkin tehtiin, mutta eritoten suurkaupungista puuttuu elämisen merkkejä ikään kuin taustat olisi lainattu Counter-Strikesta. Ennen tietokoneaikaa käytetyissä taustamaalauksissa oli enemmän sielua ellei jopa liikettä.

Kun kaikki ovat haltioita, fuck bitch, ei ole haltioita vaan hörökorvia, spock you. Peruseurooppalaisten tourettehaltioiden ulottuvuudessa hovijuonitellaan ennen kuin mesta yhdistyy ihmis- ja hirviömaailmojen kanssa. Witcherit eli noiturit ovat roidattuja hirviönmetsästäjiä, joten on aika luoda ensimmäinen siten, että velho keksii idean tyhjästä. Idean selittää elämyksellisemmin peli Dragon Age: Origins (Grey Warden -sankareineen), ja liioittelematta maailmojen yhdistymistä käsittelee täyteläisemmin se Annihilation.

Pari hylkiötä aikoo mätkiä valtion nurin, joten mukaan tarttuu sakkia, kertojan loruillessa "nyt kahdesta tuli kolme" ja muuta matemaattista. En toivo pidempää kestoa, mutta tasapaino on vino, kun sarja käyttäytyy puolivälissä kuin käynnissä olisi jo kolmas kausi: vihamiehistä kehityttiin sydänystäviksi naps vain. Jos satunnainen psykopaatti tahtoo vielä liittyä joukoista ylväimpään, josta tarinoidaan vuosituhansia, vastaus on totta kai, ota jääkaapista kaljaa ja mennään olohuoneeseen kattoon pornoo.

Olin tietoinen sarjan kehnosta maineesta aloittaessani. Vastareaktio: miksei perusmättö kelpaa? Mutta: 2-3 kertaa säpsähdin, kun unohduin muistelemaan muita tällaisia tämän seuraamisen sijaan. Hahmot eivät ole kamalia sisältä kuolleelle tv-kriitikolle, mutta hahmot olisivat suunnaton pettymys, jos tämä olisi tulevan Dragon Age 4:n kattaus. Ainoa valopilkku on naispuolinen soturikääpiö. Hahmoa on turha kuvailla ronskiksi, kun kaikki hokevat shit balls, mutta hän on raikas tuulahdus kiiltokuvaihmisiin verrattuna. Olen pelannut Dragon Age 1:n ja 3:n läpi mm. vastaavalla hahmolla, ja olisin päässyt loppuun mekaanisesti tasokkaissa Witcher-peleissä, elleivät ne pakottaisi pelaamaan perushaltialla (sic). Huomioiden, että Witcher-faniksi itseään väittävä Henry Cavill jättää pääsarjan, tämä tuntuu yleiseltä mietteeltä: Witcher on kova brändi, jota ei saatana jaksa.

Michelle Yeoh ei näyttele aina kungfun mestaria, mutten tiedä, onko naispuolista kungfun mestaria näytellyt koskaan kukaan muu. Jos hahmon yhdistäisi noiturit keksivän hyvän velhon kanssa, sarjasta silpaisisi vaivatta puoli tuntia, mutta mukaan on pakotettu myös kaksi identtistä palkka maksetaan banaaneina -tason luolamiestä ja muita, ikään kuin 7 sankaria olisi uskottavampi kapinajoukko kuin 3-4. Vaikkei näyttelijöiden tarvitse leipätyötä vaihtaa, on esimerkiksi pahan velhon turha yrittää tehdä vaikutusta, kun kepulijuoni käynnistyy naurettavilla tehosteilla ja hahmon tehtävä on havitella lisää.