Veteen piirretty viiva erottaa juosten pissimisen improvisoidusta impressionismista. Jos emme tykästy ohjaaja David O. Russellin hahmoihin, ongelmat kasaantuvat, mutta rönsyily saattaa mennä läpi aitoutenakin ja johtaa rakkauteen. Inhoan hänen kiiteltyä Unelmien pelikirjaansa, mutta kritisoitu moppileffa Joy kolahti, joten omiakaan reaktioitani en ennusta.

Amsterdam on tositapahtumiin löyhästi perustuva salaliittojännäri ja komedia. The Pentaverate on salaliittoaiheinen kreisikomedia, jossa Mike Myers näyttelee mm. Shrekiä. Kuka piru palkkaa Myersin Amsterdamiin ja parittaa hänet Michael Shannonin kanssa? O. Russell - ja vain parin kohtauksen vuoksi. Rento ohjaaja kerää tähtiä kuin kärpäspaperi, joten sivunaamoilla voi olla liikaa painolastia. Päähenkilöihin:

Tohtori Christian Bale päätyi 1. maailmansotaan vaimon suvun hihitellessä. Hän suhtautui tummaihoisiin reilusti ja ystävystyi John David Washingtonin kanssa. Hoitsu Margot Robbie parsi pojat kokoon ja vei heidät Amsterdamiin etsimään lekurille lasisilmää. Hengailun venähdettyä pojat palasivat Yhdysvaltoihin auttamaan veteraaneja tohtorina & juristina. "Nykyhetken" käänteet aloittaa murha. Tai: kun luulet leffan alkavan, pitkä takauma palaa tämän kappaleen alkuun.

Amsterdam on vastaava otsikko kuin laulun nimi Mombasa. "Jäi Amsterdamiin vain päivä elämää, ja elämään nyt Amsterdam vain jää!" Tunne ei avaudu. Amsterdam ja Espoo ovat eräitä harvoista kaupungeista, joissa olen aikuisena käynyt, eikä leffasta huomaa, kumman se valitsi. Vihjailu kolmen kimpasta on teennäinen tapa painottaa ystävyyttä, kun Balella riittää säätöä muutenkin. En sano, että Robbie ja Washington ovat 100% turhia, mutta jos he olisivat Balen mielikuvitusolentoja, se olisi epäuskottavaa, sillä Balen mieli on kiinnostava.

Tuskin arvostat Balea, jos et ohimennen pohdi, repikö hän silmän päästään oikeasti metodinäyttelemisen nimissä. Hän määrittelee sanan "muikistella" luisevissa ja hömelöissä rooleissa. Alkupuolen raaka väkivalta on tarpeetonta jopa jännityksen kannalta, mutta jälkiviisastellen sekin auttaa luomaan tohtorille sävykkäämmän, positiivisen asenteen.

Ajatusakrobatiaa. Tohtorit eivät ole päävastuussa rikostutkimuksista. Olisiko hauskaa, jos pöllähtänyt puoskari avustaisi isossa tapauksessa ymmärtämättä puoliakaan ja hoitaen omiakin asioitaan? Miksei, mutta kun asioita lopussa selittämällä selitetään, vaihdoin ajatusleikkiä: voisiko leffasta poistaa Amsterdamin, Robbien ja Washingtonin ohella myös Balen?

Perinteisesti historian saa spoilata, mutta leffalla menee niin kauan päästä asiaan, ettei se tunnu oikealta. Tiivistän tilanteen siten, että leffan käsittelemä menneisyyden kriisi kytkeytyy selkeämmin oman aikamme sähläykseen (myös kuvausten jälkeen sattuneisiin uutisiin) kuin mihinkään, mitä leffa itse säätää alkupuolella. Asioilla kyllä on yhteyksiä, mutta teemoja painotetaan ihan miten sattuu.

Robbieta parhaillaan nostellaan ilmaan pröystäilevän Babylon-leffan julisteissa, ja Barbie-traileri tökkäsi hermooni väittämällä, että Robbien edustama Barbie on niin hyvä lelu, että lapset rikkovat vanhat (leluja ei rikota!). Amsterdamissa Robbien tehtävä on olla "maaninen unelmakeijutyttö" automaattisesti, mutta Russellin tyylinen improvisointi jää laimeaksi, joten äkisti koen kyllästyneeni Robbieen. Washington vain on tylsä. Balen kokovartalosuoritus on ainoa selkeä syy katsoa tämä, mutta vaihtelunnälkäinen voi saada aromeita irti epäkohdistakin ja arvuuttelusta.