Norjalaiset innostuivat jättihirviöelokuvista! Norjalainen äiti: meillä on jo jättihirviöelokuva kotona. Se on Peikko (Troll).

Tuo meemi viittaa yleensä roskaan, mutta tämä ammattituote sai jännittämään, joudunko keksimään uuden aloituksen. Idea on mutkaton. Evoluutio viritti ihmissilmän näkemään kasvoja sotkussa. Norja on EU:lle liian rikas utopia, jossa on aikaa tuijotella vuoren seinää ja oivaltaa, että kivinen peikko on meidän Godzilla. Käsikirjoitukseen laitetaan sitten, että japanilainen hahmo viittaa Godzillaan - huumoria! Rakseja vedetään ruutuihin. Ihmisille annetaan tilaa hengittää ja peikolle meuhkata siinä suhteessa, että pontevat otokset säväyttävät käymättä vanhoiksi. Alle 100 minuutin kesto on nykyleffojen paras puoli yleensäkin, kun siihen kyetään.

Déjà-vu iskee usein. Paleontologi Nora Tidemannilla on samoja piirteitä kuin Jurassic Parkin Ellie Sadlerilla. Kumpikin noudetaan kaivauksilta. Kerrostalon kokoinen peikko on taitava naamioituja kuin amerikkalainen Godzilla -98, joten varmaa tietoa on aluksi vain kaaoottinen onnettomuus ja jalanjäljet. Noran kaveriksi saama Andreas ei ole tieteilijä vaan ministerin apulainen, mutta asiayhteydestä johtuen muikelo toi mieleeni Godzillan tohtori Tatopouloksen - ja Noran isä on kuin Alan Grant, jos hän olisi seonnut Jurassic Parkin jälkeen.

Armeija tulittaa ja hallitus ihmettelee, mutta tiedettä tarvitaan. Nora seuraa johtolankoja ja konsultoi hassua faijaansa, joka on tuomittu hulluksi peikkosatuihin uskomisen johdosta. Andreas ilmoittaa olevansa nörtti 5 minuutin välein, mikä rakentaa rentoa henkeä, kunhan ilmoitusten väli ei lyhene 4 minuuttiin: silloin leffa vaikuttaa komedialta, mikä ei onnaa. Leffa on pelottava ja verinen ollakseen perhe-elokuva, se on sen mukavuusalue.

Kerran jätin aivoni narikkaan. Hylly romahti ja tuli lasku. Näiden aikana pitää miettiä jotakin, mutta voiton puolella ollaan, kun huomio pysyy lajityypissä. Jos menemme puolivälin tunnelmiin, "kaikki on mahdollista", mutta harva saavutus on kiinteä. Jos tämä on ensimmäinen näkemämme tällainen, tämä tykittää, mutta entä jos tämä on toinen? Vuoden 1933 King Kong ei jää siihen, että puskista tulee hirviö, vaan leffa muistetaan luovasta viimeisestä näytöksestä. Yliarvostettu Rare Exports ja lukemattomat tällaiset eivät sitä oivalla. Tämä teos puhuu saduista ja salatusta historiasta, joten onko tiedossa muutakin kuin peikko Oslossa?

Juu ja ei: minimivaatimukset täyttyvät siten, että uskon norjalaisten venyvän kerronnaltaan King Kongin (yhä 1933) tasoiseen hirviöleffaan jo 2033. Peikkotietoudelle tulee käyttöä, ja peikkoa käsitellään jo varhain elämänmuotona eikä myyttisenä pahuuden ruumiillistumana, joten fantasiasta on mahdollista välittää.

Moraalinen dilemma on se, että Godzilla -98 on kuulemma surkea. Jos uskomme kriitikoiden enemmistöä, on säälittävää tehdä luonnon tasapainon järkkymistä löyhästi kommentoivaa hömppää parilla tyylikkäällä otoksella 1998, mutta on mahtavaa tehdä sama leffa Norjassa 2022 (yhtäläisyyksien bongaaminen toimisi juomapelinä). Kun kehun ala-asteikäisten sukulaislasten piirustuksia, se on vilpitöntä, ja selkeästi arvostan heitä, kun ilahdun vaiheittain kehittyvästä osaamisesta. Miten reilua se on jenkeille, että adoptoimme norjalaiset?

No: leffa tosiaan on lyhyt. 0,5-1 tähteä bonusta.