Kun vaimo sairastuu, ambulanssilla kaahataan. Pilkun kohdalla vakuutusyhtiön kepulipeliin kyllästynyt mies ryösti pankin veljensä kanssa.

Mikseipä Michael Bay kiinnostuisi terveydenhuollosta: se on maataan palvellut sotilas, jota maa ei palvele, joten Bay löysi käyttöä himolle heiluttaa tähtilippua. Muut maneerit linssiheijastuksista nukkemaisen geneerisiin kaunottariin ovat ilmeisiä heti, mutta takaa-ajo venähtää leffan mittaiseksi siksi, että kaapatun ambulanssin potilaasta välitetään. Komeita ovat törmäilyt ja kamera-ajot drooneilla, joten löysikö Bay tavan luoda puhdasta bayhemia inhimillisemmin? Ei.

Unohdetaan se, että ulisin kuin teepannu typeryydelle ja moraalittomuudelle. Isoin vika on liika yrittäminen. Vakuutuin heiluvista sekunnin pätkistä, jotka luovat kaikkeen tunnetta, kunnes "kaikki" alkoi maistua 80-luvun tv-sarjan alkuteksteiltä. Däbä-däbä - ja tärisevä otos takaa-ajosta. Däbä-däbä - ja pärisevä otos helikopterista. Däbä-däbä - ja pörisevä otos sivuhahmosta, joka kuulee kriisistä. Däbä-däbä - MacGyver syö jäätelöä.

Bay kyllä hakee kontrastia toisinaan, mutta psykoosi on liian syvä. Leffa on yliohjattu. Jokin aivokäyrä todistaisi, että nuppini alkoi tulkita tasapaksun heilumisen todellisuuden virheeksi, joka sivuutetaan. Tarvitaan pirusti taitoa ja energiaa olla näin kamala.

Alussa Yahya Abdul-Mateen II:n hahmo pyytää lainaa veljeltään Jake Gyllenhaalilta, joka vaahtoaa heti kohta, että hienoa, sinua tarvitsemme vuosisadan ryöstöön, joka alkoi jo - perusteluja tulee, jos aikaa jää! Leffa säkenöi tehokkuutta, kunnes valkenee, että herra roomalainen kakkonen aikoo amoraalisesti möllöttää. Nyyhkytarina vaimosta olikin ajanhukkaa, kuten ovat Gyllenhaalin vakuuttelut siitä, ettei hän ole psykoottinen kuin isänsä. Myös ambulanssin hoitsulla on alustavia sekunteja. Jos ne olisivat ainoa asia ennen takaa-ajoa, kelmit avautuisivat vaivatta hänen näkökulmastaan.

Potilas on kyttä. Siksi leffa ei lopu: skoudet eivät pysäytä piipaa-autoa, jotta leikkaushoitoa tarvitseva kollega saisi pomppia kattoon. Toisaalta koirakin on syy perua tiesulku, ellen uneksinut. Sivullisia kuolee. Jos olisin esim. pormestari vaalivuonna tai potilaan omainen, käskisin ampua tätä saatanan ambulanssia singolla. Pidin sitä pehmentävänä seikkana, että kelmeillä on suunnitelma, kunnes jouduin katsomaan sen.

Leffa on vartin pidempi kuin Mad Max: Fury Road ja 20 minuuttia pidempi kuin Speed - kuoleman kyydissä. Siinä on tunti liikaa. Leffan mittainen takaa-ajo kuulostaisi kummasti visiolta esim. jos hellittämättömän hektinen 75 minuuttia painottaisi tilanteen reaaliaikaisuutta. Rosot menisivät realismina, jos aikaa ajatella ei olisi, mutta luonnollisesti leffa jankuttaa, että roomalainen kakkonen vielä funtsii elämäänsä & tekojaan.

Joo, "funtsii". Karkasin kahville. Palatessani olin onnistunut katsomaan satunnaisen YouTube-videon, jossa hämmästeltiin sitä, miten yleistä sisäisen äänen puuttuminen on. Seuraa siinä sitten näitä hahmoja, jotka eivät ole syventyneet sen jälkeen, kun ensisilmäys myi heidät uskottavina lajitovereina, joille projisoida ajatuksia. Eritoten suonet kaulasta pullistuen karjuva Gyllenhaal alkoi vaikuttaa Bayn avatarilta: koko ajan pitää vaikka kieli ulkona huutaa hää, hää, kun kymmenenkin sekuntia itsereflektiota on konseptina scifiä. Uskon että heillä on herkkiä tunteita, kuten on hysteerisillä amerikkalaisilla junteilla, joiden ääniin terveydenhuollon pilaavat poliitikot luottavat. Muutan Marsiin.